Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa…♥

Jos en julkaise kommenttejanne vuorokauden sisällä, laittakaa viestiä vaikka Facessa tai säpoon (ossi-aasi@outlook.com)! Blogger on ilmeisesti alkanut kadottaa kommentteja matkan varrella, ja jos tämä jatkuu, vaihdan blogipohjaa, koska en todellakaan halua lukijoiden kuvittelevan, että jätän kommentteja tahallani julkaisematta… Vinkkejä hyvistä pohjista otetaan vastaan!

Aasinpotkima goes pink! Koska pinkki on pop, ja sattui olemaan sellainen fiilis, että ulkoasu kaipaa vähän jotakin muutoksia. Mitään kovin suurta en tehnyt ja taustaan en ole kovin tyytyväinen, mutta menköön paremman puutteessa hetken. 🙂

  Tämän postauksen aiheena on, kuten lupasin, Ossi ratsuna! Vaikka vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että Ossista tulee ihan pätevä ratsu, mutta niin se vaan ruunaus ja uusi elämä muuttivat pientä otusta… Toinen syy tähän epäuskooni Ossin ratsutuksen suhteen oli se, että silloin kun Ossi ei vielä ollut minun, silloisella omistajalla ei ollut aikomusta ratsuttaa Ossia sen pienen koon vuoksi (ruunaamisesta puhumattakaan, orina sillä ei olisi ratsastanut hullukaan), enkä todellakaan kuvitellut vielä silloin, että joskus ostaisin Ossin omakseni. 
© Emmiina K.
  Ossi oli ollut minulla kai muutaman kuukauden, kun pyysin yhtenä sunnuntaina erästä tyttöä käymään pikaisesti sen kyydissä istumassa.. Ossi tuumasi että “aha, ok, senkun istut”, ja jatkoi möllöttämistä kaikessa rauhassa. Seuraavalla kerralla (pari viikkoa myöhemmin) Ossi menikin jo monta kertaa kentän ympäri pienen kuskin kanssa, ei se mitään pohje-/painoapuja tietenkään osannut enkä antanut ratsastajalle ohjiakaan, mutta toimi oikein kiltisti ja kulki fiksusti eteenpäin. Se reagoi ääneen tosi hyvin jo ensimmäisellä kerralla, lähti liikkeelle maiskutuksesta ja pysähtyi vihellyksestä.
Iloinen ratsastaja, iloinen taluttaja ja aasi, jota v*tuttaa kun ei saa syödä kaikkea vihreää. 😀 © Emmiina K.
  Ossin kolmas ratsastaja taisi olla 2,5-vuotias, ja jatkoimme luonnollisesti ilman ohjia. Ossi kantoi kallista taakkaansa todella rauhallisesti ja varovasti, eikä tehnyt mitään ylimääräistä. Se antoi myös pienen kuskin pusutella turpaansa lopuksi, mitä se ei juuri koskaan ole sietänyt yrittämättä napata ihmistä nenästä. Seuraavaksi Ossilla meni pari ratsastajaa, joille annoin jo ohjatkin,vaikka talutinkin edelleen. Se reagoi tosi hyvin ohjaan, mutta se ei ole mikään ihme, kun sitä on ohjasajettu melkein seitsemän vuotta. Yhdistimme maiskutukseen pohkeen, ja Ossi tajusi todella nopeasti, että pohje tarkoittaa eteenpäin.
  Eräs pieni tuntilaiseni meni Ossilla toista kertaa (ei siis tunnilla, vaan tuntien jälkeen) muistaakseni toukokuussa, ja päätin ottaa riimunnarun irti. Se oli ehkä Ossin viides ratsastuskerta. Pidin ratsukolle jonkinlaisen tunnintapaisen, joka kesti ehkä puolisen tuntia, ja hyvin sujuivat voltit, puomien ylittäminen, sillan ylitys, pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Ratsastajalla oli myös raippa, ja Ossi reagoi raipan muistutukseen hyvin eksyttyään kerran pusikkoon evästauolle. Ossi myös taipui jonkin verran volteilla, ja se oli ehdottomasti myös taitavan pikkukuskin ansiota, vaikkei hän olekaan vielä opetellut juurikaan hevosen taivuttelua tunneilla (banaaniponeista ollaan kyllä puhuttu ja myös harjoiteltu, miten hevonen kulkee “banaanina”).
Poseeraustauko, Ossi kovasti kyseli että voisiko pitää myös ruokatauon… © Emmiina K.
  Tuli kesäkuu ja tuli leirit, ja yhdelle leirille tuli taitava, lyhyt hevostyttö oman hevosensa kanssa… Pakkohan minun oli pyytää häntä Ossin kyytiin, ja lähdettiinkin suoraan pellolle, jossa Ossi ei ollut ikinä ollut ratsain… Ilman talutusta tietysti ja kuskilla ohjat kädessä ja kuolaimessa, turhahan sitä on osaavan ratsastajan ja fiksun aasin kanssa enää varmistella. 😉 Päästiin pellolle, ja sanoin ratsastajalle, että “kävele tuonne puoleen väliin tätä sivua ja ravaa takaisin”. Ei minulla ollut aavistustakaan ravaisiko Ossi, mutta sinne ne vaan kävelivät, ja tulihan se ravia takaisin, oikein nätisti ja hallitusti. Se reagoi eteenpäin juuri kuten ratsastaja pyysi ja hidasti lopuksi kiltisti käyntiin. Se oli Ossin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ravikerta ratsastajan kanssa.
Ossi kuuntelee tosi tarkasti ratsastajia ja varoo selvästi askeliaan kun kyydissä on arempi kuski, tämä kolmevuotias olikin Ossin toiseksi nuorin ratsastaja ikinä ja hienosti meni kaksi talutuskierrosta. ♥
  Ossi on ollut ratsuna keväästä asti ehkä kerran kahdessa viikossa, enkä ole turhaan pitänyt sen kanssa mitään kiirettä… Ei meillä ole suuria tavoitteita, eikä Ossista tarvitse tulla “oikeaa” ratsua välttämättä ikinä. Eilen sillä oli kuitenkin melkoinen tulikoe, kun tallilla oli kolme pientä tyttöä, jotka halusivat kaikki ratsastaa… Suuri, melkein salainen haaveeni on, että Ossi toimisi joskus talutusratsuna jossakin tapahtumassa tai vaikka päiväkodissa, ja eilen se sai opetella ensimmäistä kertaa sitä, että ratsastaja vaihtuu. Menimme kaiken kaikkiaan viisi lenkkiä, kiersimme enimmäkseen samaa reittiä ja vaikka Ossi jumitti pari kertaa (koska vihreääää ja hirveä nälkä, kuten hänellä on mielestään 24/7..), se toimi tosi hyvin. Se malttoi jopa kahdella viimeisellä kerralla seistä ihan paikallaan selkäännousussa ilman, että seisoin sen edessä, sillä selkäännousu on ollut Ossille vähän hankala vaihe aikaisemmin. Se ei jännitä sitä mitenkään, mutta sillä olisi aina vähän liian kiire lähteä liikkeelle… Nyt se seisoi kuitenkin hienosti paikoillaan, ja sain itse nostettua viimeiset ratsastajat kyytiin. 
Ryhmäkuva, ratsastaja 4v, ponteva aasi ja aasista kiinnostunut oripoika (joka on muuten myös erittäin kiltti ja fiksu talutusratsu). ;)♥
  Eihän Ossin “ratsuttaminen” (jos yhtätoista talutusratsastuskertaa nyt vielä ratsuttamiseksi voi kutsua :D) varmasti ole mennyt ihan niin kuin ammattilainen sen tekisi, ei varmasti. 😀 Se ei osaa esimerkiksi juurikaan väistää pohjetta, mutta toisaalta se on talutusratsun hommia ajatellen ihan hyvä juttu, koska monet lapset eivät todellakaan hallitse jalkojaan kovin hyvin istuessaan hevosen selässä, ja olisi kamalaa, jos Ossi sattuisi väistämään vaikka selkään nousussa pois alta, jos lapsi vaikka korjaa vähän asentoaan ja puristaa jalallaan… Ossi menee eteenpäin, pysähtyy, peruuttaa, kääntyy ohjalla ja painolla ja lähtee eteen äänen ja pohkeen yhteistyöllä, ei säiky mitään ja luottaa ratsastajaan hämmentävän paljon… Ei kai sitä voisi pieneltä enempää pyytääkään, varsinkin kun tavoitteet eivät olleet aluksi näinkään korkealla. Ossia on ratsutettu ilman satulaa, ja vaikka joku voisi vähän nillittää siitä, ettei painopiste jakaudu tarpeeksi laajalle alueelle ja blaablaablaa, Ossin ratsukäyttö on niin olemattoman vähäistä toistaiseksi ja suurin osa kuskeista todella kevyitä, etten ole nähnyt mitään järkeä hankkia satulaa ainakaan vielä. Ossin selkä on sitä paitsi tosi typerän muotoinen eikä sillä ole juuri lainkaan säkää, joten satulan etsiminen tulee olemaan aika tuskaa… Mutta eiköhän sekin joskus ole edessä, jos se pystyy joskus tekemään talutushommia ihan työkseen silloin tällöin.
… Haaveissa tietysti olisi joku ihQpinkki minisatula. :’D♥
♥: Kitty
Ps. Te tutut lukijat, jotka asutte jossakin melko lähellä Ossin tallia ja painatte max 40kg (en todellakaan punnitse ratsastajia, mutta olkaa rehellisiä ihan Ossin parasta ajatellen ♥)/tunnette jonkun joka painaa niin vähän, ottakkee yhteyttä! 😀 Ossi haluaa uusia testiratsastajia, tällä hetkellä ikähaarukka on 2,5-11v, joten ihan kaikki käy, kokemusta ei tarvita mutta tietysti olisi huippua, jos joku pieni ja osaava pystyisi tekemään sillä muutakin kuin menemään talutuksessa. 🙂

Comments 2

Vastaa käyttäjälle Lotta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.