Lentävä islantilainen

Postauksen kuvat © Emmiina K./Riikka O./Henna H., ellei kuvateksteissä toisin mainita. 🙂
Kuten viime postauksen alussa kirjoittelin, olimme tosiaan Prudin kanssa viime sunnuntaina estekisoissa. Ajatus lähti joskus ajat sitten yhdestä hauskasta (ja ensimmäisestä) hyppykerrasta Prudin kanssa, ja nyt pääsimme vihdoinkin toteuttamaan ideaa.. Ehkä ihan hyvä näin, ehdimme harjoitella edes pari kertaa. Muutaman hypyn verran siis. Mitään rataa emme missään vaiheessa treenanneet (eikä Prud ole ikinä rataa hypännyt), mutta eihän se ole kuin pari estettä peräkkäin, ihan piece of cake, right? 
  Jo kotona harjoitellessamme huomasin, että kun Prud lämpenee esteistä, en saa sitä ollenkaan raville ilman, että se kerää ihan hulluna lisäkierroksia… Vaihtoehdot olivat siis töltti, laukka ja kiitoravi, jota ei mahdollisesti löydy ollenkaan radalla… Päädyin siihen, että teen kaarteet tarvittaessa töltissä ja muun radan laukassa, mikä johti lopulta siihen, että pienen kisajännityksen (lähinnä Prudin, mutta vähän myös omani) vuoksi menimme kisaradan lopulta jonkinlaisessa passissa… Elämä oli kovin helppoa silloin, kun ratsuillani oli vain kolme askellajia. :’D
En ole muuten ikinä kisannut näin pienellä hevosella/ponilla, mutta kerta se on ensimmäinenkin… 😀 Edellinen ponikokoinen kisaratsuni taisi olla eräs ihana eestiläinen joskus vuonna 2007. (Oltiin Prudin kanssa kisoissa ihan vaaleanpunaisia, pitihän meidän edustaa tyttöväreissä ainoana tammaratsukkona kotitallin porukasta… :D)
Prudin mielipide kisoista… 😀

  Matkasimme kisapaikalle kävellen metsän läpi, ja Prudilla meinasi moneen otteeseen palaa käpy, kun edessä oli hitaampi hevonen… Meillä on selvästi vielä vähän tekemistä tuon kärsivällisyyden kanssa. 😀 Päästyämme vieraalle tallille Prud käyttäytyi todella kiltisti, ja vaikka se kiihtyi verkassa nollasta sataan, se oli koko ajan enimmäkseen fiksusti ja osasi käyttäytyä. Tein verryttelyn töltissä, pari pätkää oli jopa ihan hyviä, ja sitten lähdimme ottamaan verkkahyppyjä… Sieltä tulikin sitten se jokin passinkaltainen askellaji, kun yritin nostaa laukkaa, ja lopulta käänsin Prudin turvan kohti estettä siitäkin huolimatta, ettei se laukannut. Kun Prud näki esteen, se nosti itse laukan ja hyppäsi kohtalaisen järkevästi. Sen jälkeen sainkin sen jatkamaan hetkittäin laukassa, ja teimme pari hyppyä molempiin suuntiin. Otin vain muutaman onnistuneen hypyn, sillä Prudin kanssa varsinainen hyppääminen ei ole ollut missään vaiheessa ongelma ja esteet olivat niin pieniä, että ne kävivät melkein maapuomeista… Meille siis ihan sopivia. 😀
Tässä hurja este numero yksi… Prudin ilme on ihana. ♥
  Radalle lähdettiin tuossa mysteerisessä askellajissa, välillä laukkasimmekin esteitä kohti ja yhden kaarteen taisimme päästä kokonaan laukassa… Muuten rata oli aika kiva. Prud suoritti hypyt hienosti, tiet olivat sellaiset kuin suunnittelinkin ja sain tuotua Prudin parempaan hyppypaikkaan silloin, kun tuntui että hyppäämme ihan mistä sattuu. Prud on ollut alusta asti ihan mahdottoman kiva hevonen hypätä, sillä vaikka ennen ja jälkeen estettä on vielä todella paljon tekemistä, Prud on ehkä maailman rehellisin hyppääjä. Se hyppää juuri siitä, mistä pyydän sitä hyppäämään, ja jos en pyydä, se hyppää silti lähes aina hyvästä paikasta. Sen vauhtia saa säädeltyä ennen estettä, saan aina pyytämäni lisäaskeleen tai hidastuksen, vaikka Prud olisi kuinka kuuma… Hyppyihin on myös melko helppo päästä mukaan, sillä Prud hyppää järkevästi eikä roiski menemään ihan päättömästi.
Wruuuuum, PrudExpress kiihtyy nollasta sataan..! :D♥ © Suvi Hiltunen

Viimeinen hyppy, Prud on super. ♥ © Suvi Hiltunen
  Saimme puhtaan radan ja selvisimme hengissä, yhtään enempää en olisi voinut toivoakaan. Seuraavia kisoja varten opettelemme passin sijasta järkevää laukkaa (jonka Prud osaa oikeasti tosi hyvin, mutta jostain syystä esteillä se katosi kokonaan :D) ja treenaamme sarjoja, sillä kisoissa hyppäsimme ensimmäisen sarjamme ja siitä mentiin yli kyllä lähinnä pyhällä hengellä eikä taidolla… Mutta ihan tylsäähän tämä puuha olisikin, jos ei olisi paljon lisää treenattavaa! Ja mikä hauskinta, Prudin kanssa minua jännitti vähemmän kuin kisoissa ikinä, joten ainakin yksi este on selvitetty jo ennen kuin hypätään niitä radalla olevia. 😉
Pötkylä vastaanottamassa palkintoa (kaikki puhtaat radat palkittiin). ♥ Superhieno tamma! ♥
  Entä jäikö näistä kisoista yhtään kisakuumetta tällaiselle kisoista ahdistuvalle puskaratsastajalle..? Todellakin jäi! Seuraaviin estekisoihin menen ehdottomasti, ja jos keksin jostain ratsun, myös koulupuolella voisi jotakin vähän kokeilla… Katsotaan, jos tästä vaikka tulisikin yllättävän kisapitoinen loppuvuosi. 😀
♥: Kitty

Comments 2

Vastaa käyttäjälle Kitty Silver Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.