Opin kaiken osaamani Googlesta, t. nykyajan ammattilainen

Olen nyt ensimmäistä kertaa Ypäjällä lähiopetusviikolla, ja olen suoraan sanottuna järkyttynyt. Odotin opetukselta enemmän, miten sen nyt sanoisi… Noh, sitä opetusta. Totuin edellisessä koulussani siihen, että opetus oli enimmäkseen aika kurjaa (poikkeuksena tuotantoeläinpuoli, siellä opin ja navettaporukalta varsinkin!) ja että oppiakseen piti ihan oikeasti tehdä kaikki, siis aivan kaikki, itse. Täällä, kuten aikaisemmassa koulussakin, asiaa on paljon. Hyvää asiaa, tärkeää asiaa, mielenkiintoista asiaa… Valmiiksi kirjoitettuna ja ajateltuna. Jos näen valmistuttuani vielä yhdenkin PowerPoint-esityksen, jonka joku opettajahenkilö lukee ääneen, vaikka jokainen opiskelija on lukenut tekstin jo vartti sitten, revin ratsastushousuni. Ne nahkaiset. Se vaatii nimittäin jo melkoista raivoa, varsinkin sitten, kun tajuan ihanien housujeni olevan riekaleina…

Huonolaatuisena ja ainoana kuvituksena yksi rakkaimmista ystävistäni, jota olen ikävöinyt täällä Ypäjällä ihan älyttömästi. ❤
Huonolaatuisena ja ainoana kuvituksena yksi rakkaimmista ystävistäni, jota olen ikävöinyt täällä Ypäjällä ihan älyttömästi. ❤

No joo. Mutta ei se vielä mitään, että on noita PowerPointeja. Silloin kun niistä piti kirjoittaa kaikki tärkeä muistiin sen sijaan, että PP-esitykset liitettiin Wilmaan tai vastaavaan, opin ihan oikeasti asioita koulussa ja jaksoin keskittyä. Osaan kuitenkin lukea (senkin opin koulussa, enkä muuten PowerPointista), ja jos opettajalla ei ole mitään lisättävää esitykseensä kirjoitettujen diojen (t. ysärilapsi, miksi sitä esityksen yhtä sivua sanotaan nykyään?) teksteihin, voin ihan hyvin lukea ne kotonakin. Itsekseni, mukavalla sohvalla, omassa rauhassa ja vaikka jäätelöä syöden, koska niin minä opin lukemalla. Luin pienenäkin mieluummin itse kuin kuuntelin jonkun lukemaa satua (äiti ja isi tietysti poikkeus), koska luen nopeasti ja haluan asian etenevän. On asia erikseen, jos opettaja kertoo koulussa vaikka oman elämän esimerkkejä etäisesti aiheeseen liittyen tekstien lukemisen lomassa, koska silloinkin opiskelija saa opetuksesta jotakin uutta irti. Orjallisesti oppikirjasta kopioituja lauseita lukeva opettaja on kuitenkin valitettavan yleinen opettaja nykyään, ja etenkin edellisessä koulussani oli hyvin tavallista saada kysymykseen vastaukseksi “en tiedä”, tai vielä parempi, “minäpä katson Googlesta”. Aina ei edes ole kyse siitä, että opettajat eivät oikeasti osaa tai tiedä, mutta nykyisten opetusmenetelmien takia ulosanti on niin surkeaa, että ajatukset eivät kulje PowerPointia pidemmäs… Yhtään opettajia väheksymättä (olen tosi monelle opettajalleni kiitollinen monista osaamistani asioita), opettajat ovat nykymenetelmien takia jotenkin etäisiä, laiskoja… välinpitämättömiä.

 

Tällä pitkällä johdannon kaltaisella pyrin ehkä siihen, että vika ei taida oikeasti olla ainakaan täysin yksittäisissä kouluissa. Nykyään yritetään kannustaa siihen, että opiskelija hakee tietoa itse. Opiskelee itse. Tekee oivallukset itse. Kutsuttiinkohan tätä systeemiä “tiimioppimiseksi” edellisessä koulussani, jos en ihan väärin muista… Tosi kiva ajatus, jos se toimisi. Nimeltä mainitsemattomassa pupuntaputtelukoulussa se tulkittiin niin, että “katso Googlesta”. Jos voin opiskella kaiken koulutukseeni liittyvän Googlesta, miksi vaivaudun tulemaan kouluun? Koulumatkani oli viime vuonna pitkä ja se on nyt vielä pidempi, ja koulumotivaationi laskee samaa tahtia kuin varpaideni lämpötila tässä hyytävässä huoneessa, jossa kirjoittelen blogiani (lyhyen kenttätutkimukseni ja kolmen pikaisesti tutkitun asuntolan perusteella voin väittää, että Ypäjällä on aina liian kylmä. Vadelmalimonadini on melkein jäähilejuomaa ja sain täällä viimeksi flunssan, koska palelin nukkuessani niin paljon). Se hyvä puoli tässä tietenkin on aikuisopiskelijoiden kannalta, että jotkut, kuten minä ja toivottavasti moni muukin, turhautuu tylsään ja sieluttomaan opetukseen ja alkaa janota lisää. Opiskellessani eläintenhoitajaksi suutuin opetuksen tasosta niin paljon, että aloin kirjoittaa ja lukea. Kirjoitin kirjan (joka on edelleen luonnos ja joka ei liity pätkääkään eläimiin, mutta kirjoitin silti kirjan) ja opiskelin itsenäisesti niin paljon hevosjuttuja, että opin vuodessa enemmän uusia asioita kuin ikinä elämäni aikana. Kaikki koulujutut opettelin tosiaan googlaamalla, koska se oli koulun agenda ja sillä pääsi läpi, ihan hyvin jopa. Täälläkin minussa on syttynyt sellainen pieni, vihainen oppimisenhalun juhannuskokko tai kiirastuli, ja aina, kun opetus on mennyt diojen lukemiseksi tai asia on ollut tosi tuttua, olen opiskellut oikeasti. Olen katsellut heppavideoita (ei niitä, joissa viisas poni pudottaa tyhmän lapsen, vaan niitä, joissa on jotain järkeä oppimisen kannalta), lukenut artikkeleita kaviosta turpaan ja kaikesta siltä väliltä ja ennen kaikkea ajatellut. Vaikka olen tuijotellut tunneilla tyhjyyteen ja näyttänyt luultavasti lähinnä transsiin vajonneelta ameebalta piirrellessäni poneja ja liekehtiviä hornanhevosia, olen käyttänyt valtavasti aivokapasiteettiani pohtimalla hevosten käyttäytymistä, ratsastusta, jalka-asentoja ja komeita Muskettisotureita (okei, vähän jotain muutakin kuin hevosia)…

 

Jotenkin tämä nykyinen, aivoton opetusmetodi onnistui siis ehkä sittenkin tavallaan opettamaan minulle jotakin, mutta se tässä touhussa hirvittää eniten, että samalla tavalla opetetaan teinejäkin. Jos olisin itse opiskellut vaikka lukiossa asioita näin, en olisi oppinut yhtään mitään, koska asenteeni oli “ai, kaikki teksti on valmiina, jee, ei tarvitse ajatella itse eikä opiskella ennen koetta, life is good, olispa suklaata” ja tiedän tasan tarkkaan, että moni teini ajattelee ihan samalla tavalla (ei ehkä suklaasta, en tiedä). Mutta ajattelin asiaa sitten teinin tai aikuisen silmin, lopputulos on sama… Tuntuu turhalta istua koulussa, jos koulussa ei oikeasti opiskella mitään. En tosiaan väitä osaavani kaikkea, mitä näihin opintoihini kuuluu, mutta jos asiat opetetaan lukemalla PowerPointeja ääneen ja jättämällä monet asiat Googlen varaan, niin kyllä sitä mieluummin olisi kotona. Tai töissä, siellä vielä mieluummin.

 

That’s it, sain avautua ja valittaa, tuli paljon parempi mieli. Tähän loppuun on pakko kertoa vielä hauska juttu kouluun liittyen, meillä oli eilen nimittäin hevosten käyttäytymistä… Opiskeltiin sitä jopa kymmenen minuuttia! Ja se oli käsittääkseni ainoa oppi”tunti” kyseisestä aiheesta… Okei, ei ollut hauska juttu. Siis mitä?? Hevosen käyttäytyminen on kaiken pohja. Siis ihan kaiken. Ratsastusta voi (valitettavasti) harrastaa ymmärtämättä hevosten käyttäytymisestä mitään, mutta nyt hei ihan aikuisten oikeasti, eihän tätä työkseen voi tehdä, jos opiskelee käyttäytymistä kymmenen minuuttia. Laita huviksesi vaikka herätys kymmenen minuutin päästä ja valitse joku eläin, josta et tiedä mitään… Otetaan vaikka mustekala, kovin moni ei ehkä tiedä mitään mustekaloista. Etsi kymmenen minuuttia tietoa mustekaloista, ja kun aika loppuu, mieti, voisitko tehdä tietojesi pohjalta töitä mustekalojen parissa? Tuskinpa. No joo, hevosihmisillä on toki vuosien ja kymmenienkin vuosien kokemus kyseisestä eläimestä pohjalla, mutta uskomattoman moni harrastaja on aivan kuutamolla siitä, miten tuo rakas kavioeläimemme toimii ja ajattelee. Niin olin minäkin ja olen toisinaan edelleen, mutta sen verran olen ainakin ymmärtänyt, että kaikki lähtee hevosten ymmärtämisestä. Aivan kaikki. Piste. Nyt lähden ajattelemaan tulevia kivempia päiviä ja nukkumaan, ciao.

❤: Kitty

Comments 2

  • Amen! Liikunta-alalla vähän sama juttu, lätkästään Power point taululle ja ope lukee suoraan siitä. Tänks mut luin saman dian (ja lisäks 3 seuraavaa) jo samassa ajassa.
    Meillä ollaan käyty ihan äääääälyttömän tarkasti läpi esim. solujen toimintaa, mikä ei varsinaisesti meille kuulu. Jooa opettaja totes et ette tarvi näitä tietoja ellette hae jatko-opiskelemaan liikuntabiologiaa. Öö miks me sit käydään näitä? Sen sijaan varsinainen opetus esim aiheesta kuntosaliohjaus on luokkaa: tässä on kyykky, se on hyvä liike, jossa etureidet ja pakarat tekee töitä, tehkää sitä. Okei, mutta MIKSI just se kyykky on ylitse muiden?

    Onneks oon ite niin kiinnostunu alasta et koko ajan opiskelen lisää itsenäisesti ja haen tietoa, mutta hiukan pelottaa muutamankin meiän luokkalaisen puolesta jos he jatkavat alalla. Kun tässä koulun aikana on selvinnyt, että kaikki heistä ei osaa edes sitä kyykkyä tehdä oikein, saati ohjeistaa tai edes perustella miksi sitä kannattaa tehdä.. Että onnea liikunta- ja hevosala näiden tulevien “ammattilaisten” parissa.

    Ah, olipa ihanaa avautua 😀

  • Feel u sis’! Käyn ammattikorkeaa, käytännössä meidän tunnit on joko
    1. Googleta
    2. Tee ryhmätyö (lue: yksi googlettaa ja viisi istuu vieressä)*
    3. Kuuntele kirjasta suoraan kopioitu dia-esitys opettajan monotonisella äänellä suoraan dioilta luettuna

    Ja joskus kun oikein repäistään 4. käytännön tunti. Näillä tuntee jopa oppivansa jotain. Sääli vain, että niitä on ehkä noin 10% ajasta, loppu 90% onkin sitten lähinnä itsekseen kiroamista siitä, miksi luennoilla on pakko olla läsnäolovaatimuksia. Toki ollaan myös opeteltu esimerkiksi yhdyssanoja (kyllä, linja-auto on edelleen yhdysviivalla, eikä jääkaappikaan ole muuttunut kahdeksi erilliseksi sanakseen) ja wordin peruskäyttöä. Luulen, että aivoni saattoivat muuttaa vuosi sitten Espanjaan.

    *näitä niin hitosti liikaa

Vastaa käyttäjälle Henna H Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.