Vakavaa talvitreeniä á la Aasi

Lupailin viime postauksen lopussa aasikuvia, ja nyt päätin vapaapäivän kunniaksi toteuttaa lupaukseni. Kuvat nappasi Linda P., laitoin myös muutaman huonompilaatuisen ihan vain suloisen sisällön takia. ♥

Ossin alkuverryttelyä, pienet pohkeenväistötreenit...
Ossin alkuverryttelyä, pienet pohkeenväistötreenit…
"Tuulispää, nyt se rintakehä ylööös!"
“Tuulispää, nyt se etuosa ylööös!”
Tuumailutauko, ihanat pojat. ♥
Tuumailutauko, ihanat pojat. ♥

Kuvissa Ossi ja Ossin toisiksi paras ystävä Tuulispää tekevät omatoimista voimistelutreeniä, tätä Ossin liikunta onkin nyt lähiviikkoina ollut… Pari kertaa ollaan kärrytelty, kerran vähän väisteltiin, mutta muuten ollaan vaan kävelty ja liikuttu irtona. Ossi on edelleen jumissa ja haluton liikkumaan, ja ennen kuin joku innostuu ihmettelemään ääneen, miksi sille ei ole vieläkään tehty mitään, niin on käyty klinikalla kuvaamassa koivet ja selkä ja tutkimassa muitakin vaihtoehtoja, ja hieroja on tulossa tässä kuussa, joten kyllä tässä kovasti yritetään saada aasi kuntoon. 😀 Mahan haluaisin vielä tutkituttaa, koska ihan alusta asti mahahaavamahdollisuus on pyörinyt mielessä Ossin edellisen kodin takia, jossa se stressasi karsinassa ja tarhassa eikä orina oleminen todellakaan auttanut asiaa… Ehkä käydään vielä sen takia klinikalla, jos tilanne ei tästä muutu ja saan kerättyä taas sen verran rahaa, että tekee mieli maksella klinikalle luultavasti pelkästä turistireissusta, jonka seurauksena ei löydy taaskaan mitään… Mitään akuuttia, tuskallista mahahaavaa en kuitenkaan epäile vaan korkeintaan vanhan mahahaavan jälkivaivoja, koska Ossin elämän stressi on pudonnut niin olemattomiin, että olen lähes 99% varma, että mikäli sillä on mahahaavaa ollut edellisellä tallilla, se on nyt vuoden aikana parantunut/parantumassa… Mutta eipä näistä tiedä, voihan olla että hieroja löytää Ossista vain jotain jumeja, jotka selittäisivät liikkumishaluttomuuden… Maha on kuitenkin edelleen se ykkösvaihtoehtoni ongelmien aiheuttajana nyt kun kierot jalat on tutkittu ja kengittäjän ansiosta parempaa kohti mennään.

Ei muuten nouse perä näin yksin liikkuessa, ei ikinä. :D
Ei muuten nouse perä näin yksin liikkuessa, ei ikinä. 😀
"Mä oon suuri ja hurja RÄYH!"
“Mä oon suuri ja hurja RÄYH!”
Ossi on niin hc että hoitaa homman yhdellä jalalla keikkuen.
Ossi on niin hc että hoitaa homman yhdellä jalalla keikkuen.

Nyt päästään sitten siihen, että miksi tuollaista liikkumishalutonta ja jumista aasia kannattaa liikuttaa irtona kaverin kanssa ja antaa sen riekkua miten haluaa. Ossi (kuten monet muutkin kavioeläimet) liikkuvat mieluummin kaverin/lauman kanssa kuin yksin, ja näen paljon parempana vaihtoehtona sen, että Ossi liikkuu itse eteen ja ottaa pieniä spurtteja kuin sen, että joudun koko ajan käskemään sitä eteenpäin ja miettimään, pystyykö se liikkumaan ilman, että johonkin sattuu tai liike tuntuu epämukavalta. Irtona hevoset esittävät myös sellaisia liikkeitä, joita ne eivät välttämättä suorittaisi ratsastajan kanssa – olen nähnyt melkoisia avoja, pohkeenväistöjä, sulkuja ja jopa levadea ja jonkinlaista piaffea, kun hepat ovat touhunneet keskenään vapaasti. Toinen hevonen tuo kummasti joustoa liikkeisiin ja koko kroppaan, ja kaverin näykkäisyt lavalla saattavat taivuttaa hepan (tai aasin) melkoisiin avotaivutuksiin, myös ravissa ja laukassa. Ossin liike on esimerkiksi liinassa aivan olematonta ja se on jäykkä kuin ladon seinä, mutta Tuulispään treenissä se vääntyy vaikka solmuun yrittäessään puraista kaveria koivesta.

Korvat! ♥
Korvat! ♥
Katrillia irtona, tehkää kuulkaa perässä. ;D
Katrillia irtona, tehkää kuulkaa perässä. ;D
Pikkuaasi venyy ♥
Pikkuaasi venyy ♥

On olemassa mahdollisuus, että irtona riehuessaan hevonen rikkoo itsensä. On myös mahdollista, että se astuu karsinassa ruokakuppiin ja katkaisee jalkansa, tai vaikka lyö päällään reiän karsinan kattoon säikähtäessään luutaa ja hypätessään kynttilänä pystyyn (true story, olin paikalla). Pienessä leikkituokiossa irtona ei ole mitään pahaa, kunhan leikki pysyy leikkinä ja leikkipari on melko tasaväkinen, tai kuten Ossin ja Tuulispään tapauksessa, isompi/vahvempi ottaa kaverin koon huomioon. Vaikka etenkin pystyynnousukuvat voivat näyttää hurjilta, Ossi nousee pystyyn hyyyyyyvin hitaasti ja Tuulispää juuri sen verran, ettei aasi pure korvasta – etujalkoja ei näiden leikkiessä juurikaan huidota, eikä kumpikaan yritä potkia satuttaakseen, tai eivät ne potki kyllä muutenkaan juuri ollenkaan. Ossi näykkii, paljon, mutta sen osumat ovat lähinnä talviturkin ohentamista, eikä se saa ikinä kiinni kuin parista karvasta tai harjasta, jossa se jaksoikin roikkua koko pitkän sivun Tuulispään tehdessä kuuliaisesti avotaivutusta ravissa… :’D

♥
Toteemipaalu!
Toteemipaalu!
Paras aasi. ♥
Paras aasi. ♥

Leikin jälkeen Ossi ja Tuulispää ovat iloisia. Ne tulevat molemmat ihmisten luokse ja ovat olemukseltaan rentoja ja hyväntuulisia. Ne myös yleensä lopettavat leikkimisen sitten, kun molemmille riittää ja ne ovat touhunneet mielestään tarpeeksi. Joskus juoksutan hevosia/hevosta ja aasia niiden ollessa irtona, joskus annan niiden vaan leikkiä… Ossi saa leikkiä niin paljon kuin sielu sietää, sillä on kymmenen leikitöntä ja yksinäistä vuotta takana ja paljon hyviä kaverikokemuksia keräämättä.

♥: Kitty

Comments 4

  • Mua taas vähän itketti kun Ossin on niin hyvä olla nyt ❤️

    • Kiitos kommentista ja anteeksi itkuista, Ossi voi vähitellen koko ajan paremmin ja nyt on ainakin elinolosuhteet ja kaveripuoli kunnossa ♥

  • Ihania kuvia!! Varsinkin noi sun ja Ossin yhteiskuvat. Ossi on huippu liikunnanohjaaja. 😀

    • Kiitos paljon kommentista! Aasinomistajalla oli liian hauskaa kuvauksissa, kaikkea pieni aasi joutuukin sietämään 😀

Vastaa käyttäjälle Sini Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.