Tästä postauksesta alkaa blogin uusi postaussarja nimeltään Treenipäiväkirja. Treenipäiväkirja kertoo erilaisten hevosten edistymisestä, treenisuunnitelmista ja haasteista, onnistumisineen ja takapakkeineen. Kirjoittelen tänne niin usein kun töiltä ja muilta hevoshommilta ehdin, ja mitä enemmän lukijat jaksavat olla aktiivisesti mukana ja esimerkiksi toivoa postauksia joistakin aiheista, jaksan varmasti panostaa kirjoittamiseen paremmin. Vaikka blogi on jatkossa tavallaan minun treenipäiväkirjani, olisi silti mukavaa saada muitakin hevosihmisiä mukaan ja kuulla myös lukijoiden treeneistä ja hevoskavereista.
Tämä ensimmäinen postaus esittelee neljä kaviokaveria, jotka ovat tällä hetkellä arkeni nelijalkaisia päätähtiä. Näiden kanssa treenaan eniten (aasin tapauksessa en eniten, mutta se on ainoa omani, joten pitäähän se nyt ottaa tähän mukaan), ja niistä tulee postauksia sitä mukaa, kun saan niiden kanssa työskennellessäni uusia postausideoita.
Faro, kolmikäyntinen hevoskotka
Faro on ystäväni entinen kilpahevonen. Aloitin yhteistyön Faron kanssa yli neljä vuotta sitten, jolloin se oli vain silloin tällöin viikonloppuratsuni. Vuosien myötä Farosta on tullut tärkeämpi ja rakkaampi, ja nykyään se on osa jokapäiväistä arkeani joko treenailun tai muun yhdessäolon muodossa. Se on ylläpitohevoseni, jonka kanssa haluan touhuta kaikkea kivaa mahdollisimman monipuolisesti. Faro liikkuu ratsain, maasta, kärryiltä ja vaikka polkupyörän vieressä, ja sen kanssa treenin tavoite ei ole enää 18-vuoden iässä uusien asioiden oppiminen ja määrätietoinen askellajitreeni. Se on kilpauransa tehnyt, vuosi sitten jätettiin töltti kokonaan pois, koska se on ollut Farolle aina hankalin askellaji ja sen kroppa alkoi ottaa töltistä vähän itseensä, joten se on nyt kolmikäyntinen monitoimi hevonen.
Faron treenipäiväkirja on luultavasti enemmän sellaisia hevoshetkiä ja hevosharrastuksen henkistä puolta, koska meidän ainoa tavoitteemme on pitää hauskaa molempien ehdoilla. Meillä on molemmilla selässä sanomista, olemme molemmat omalla tavallamme todella herkkiä ja viihdymme hyvin vain harvojen ja valittujen seurassa, onneksi olemme päätyneet jonkun kohtalon oikusta samaan paikkaan. Faro on paras hevosystäväni, minun upea valkea hevoskotkani, jonka kanssa uskallan tehdä ihan mitä tahansa.
Lotta, lämminverinen plussapallo
Lotta tuli meille siitostammaksi, mutta yhden ihanan varsan jälkeen se jäi viime kesänä tyhjäksi. Kuluneen vuoden Lotta on toiminutkin sitten ratsuhommissa, ja sillä on pääasiassa ajettu ja maastoiltu. Alkukeväästä tamma alkoi jostain syystä kiinnostaa minua, olin käynyt sen selässä pari kertaa aiemminkin ja se oli ainoa iso hevonen, jolla ratsastamista en sillä hetkellä jännittänyt yhtään. Aloin sitten ratsastella plussapalloa kerran tai pari viikossa, ja pikkuhiljaa siitä on tullut ihan vakavasti otettava valmennuskaverini. Pyrin käymään Lotan kanssa tunnilla noin kerran viikossa, ja tärkein tavoite on vahvistaa Lotan kroppaa niin, että sen on helpompaa kantaa ja synnyttää ensi kesän varsa, joka on siis jo menossa mukana plussapallon mahassa.
Lottis on juossut hyvän raviuran, jonka jälkeen se oli kaksi vuotta pelkästään siitoskäytössä. Se ei ole enää ravurista ratsuksi -projekti, koska se alkaa olla jo todella toimiva ja kiva ratsu, mutta sillä on yhä ravihevosen haasteita kropassaan ja liikkeissään. Lotta on yksi herkimmistä, rehellisimmistä ja yritteliäimmistä hevosista, joilla olen ratsastanut, ja sen treenipäiväkirja tulee sisältämään varmasti ratsastettaviin ravureihin liittyvää asiaa, ratsun suoristamista ja ensi kesänä (jos blogi jaksaa olla aktiivinen) seurataan toivottavasti myös varsahommia. Myös Lotan tytär Dede saattaa päästä Lotan treenipäiväkirjaan, kunhan saapuu laitumelta ajotreeniin syksyn aikana.
Möndull, vekkuli joka varasti lumikolan
Möndull on ystäväni hevonen, joka on minulla tavallaan treenissä. Treenin pääpaino on ylläpitoliikunnassa ja läpiratsastuksessa, mutta siinä sivussa opetellaan myös ajohommia. Möndull on jo 18v kuten Farokin, mutta se ei ole menoa hidastanut ja Möndullin mielestä maastolaukka on ehkä maailman paras juttu. Molempien pappojen ajo-opetus on aloitettu vasta tänä vuonna, mutta siinä missä Faro on jo “valmis”, Mönkka on vasta ajoeskarissa. Se on vetänyt kärryjä nyt neljä kertaa, ja ensi kuun aikana sen on tarkoitus päästä ihan kunnolla ajohommiin ilman taluttajia ja myös ravissa.
Mönkan treenipäiväkirjan pääpaino tulee olemaan ajo-opetuksessa. Koska ajotreeniin tarvitaan vielä kolme ihmistä (minun lisäkseni kaksi taluttajaa), en aja sitä kuin pari kertaa viikossa, minkä vuoksi edistyminen on hitaampaa kuin normaalisti. Kyseessä on kuitenkin täysin ratsukoulutettu hevonen, joten kaikki muukin hyvin tehty työskentely tukee ajo-opetusta. Möndullin suurin haaste kaikessa on hevosen näennäinen tahmeus ja pohkeen taakse jääminen, koska kun se sieltä sitten havahtuu, se onkin yllättäen varsin liikkuvainen ja vinkeä kaveri. Mönkan kanssa ei tule tylsää, ja voin kertoa jossain Mönkan treenipäiväkirjassa myös tarinan varastetusta lumikolasta…
Oskari, ajokorttirahojeni ruumiillistuma
Ossin ostin omakseni kolme vuotta sitten hoidettuani sitä ensin seitsemän vuotta. Se ei ollut suunniteltu ostos, en koskaan aikonut ostaa omaa aasia, mutta tuolla se on, maailman paras pihatonttu. Ossin kanssa treenaaminen on kiinni aivan täysin meidän molempien mielentilasta, ja suurimman osan yksityisaasin elämästään Ossi onkin viettänyt laumassa pihatossa. Sen kanssa on ollut haasteita enemmän kuin minkään hevosen koskaan, mutta se on ensimmäinen itse kouluttamani ori, aasi tai mikään elävä olento, joten siihen nähden siitä tuli oikein hyvä. Nykyään Ossi on ruuna, se on koulutukselliesti ehdottomasti tarpeeksi valmis ihan millä tahansa mittakaavalla, mutta toisinaan innostun ja opetan sille jotain uutta tai hion vanhoja juttuja paremmiksi.
Ossilla on ohjasjaettu, ajettu ja ratsastettu, se on hypännyt metriä, uinut, vetänyt pulkkaa, sienestänyt, vaeltanut useamman tunnin lenkkejä metsissä ja pitkin kyliä, oppinut koulukiemuroita ja kumartamaan, leikkimään pallolla ja juoksemaan polkupyörän vieressä. En usko, että on olemassa montaa asiaa, jota Ossi ei oppisi, jos sitä jaksaisi opettaa ja jos sen kroppa ja liikkeet riittäisivät siihen. Se on parhaimmillaan todella yritteliäs, kiltti, viisas ja hieno aasi, ja sen treenipäiväkirjassa yritän tuoda esille myös sitä, miten aasin kanssa työskentely eroaa hevosen kanssa tekemisestä. Ossin kohdalla haasteena ovat myös esimerkiksi huonot jalka-asennot ja löysät takapolvet, ja kunhan Ossi pääsee pian viikoksi ammattilaisen treeniin, osaan kertoa enemmän miten sen kanssa jatketaan taas tästä eteenpäin.
Näiden lisäksi Treenipäiväkirjoissa saattaa olla välillä vierailevia tähtiä, joista kerron aina postauksen alussa vähän taustoja. Pääpaino on kuitenkin näissä neljässä, toiveita saa tietysti esittää, jos joku tietty hevonen (tai aasi) kiinnostaisi enemmän. Myös muita postauksia kuin treenipäiväkirjoja saa toivoa, mutta yritän pitää hetken pääpainon näissä.
♥: Kitty