Trust me, said the horse.

Instagramissa toivottiin yhden Trust Technique -postauksen yhteydessä lisää tietoa aiheesta, ja koska Instassa on hyvin rajallinen tekstitila, päätin herättää pölyisen blogini henkiin pitkästä aikaa. Olen saanut ohjausta Trust Techniqueen vasta pari kertaa, enkä ole millään muotoa pätevä kertomaan miten sitä tehdään tai miten se tarkalleen ottaen menee, joten kirjoitan vain omista kokemuksistani, ajatuksistani ja läsnäolosta, joka on mielestäni tärkein asia Trust Techniquessa.

 Trust Techniquen lähtökohta on tarkkailussa/huomioimisessa ja läsnäolossa. Ainakin jälkimmäistä opettaa varmasti todella moni muukin metodi/tekniikka, eikä TT ole siinä mielessä mitenkään uniikki, pyörä on vain keksitty uudelleen ja kääritty erilaiseen pakettiin. Kaikille ei kuitenkaan sovi samanlainen pyörä, ja uudelleen keksiminen takaa sen, että tuo uusi pyörä tavoittaa taas uusia kuluttajia, joille uudelleen paketoitu tuote onkin sopiva. Läsnäoloharjoituksia on internet pullollaan, mutta itse en ole koskaan saanut niistä mitään irti samalla tavalla kuin minulle ohjatuista Trust Technique -hetkistä.

51F8CC11-146B-4101-A9C0-DB43C914312B

Läsnäolon tarkoitus on tuoda mieli tähän hetkeen. Hevoset ja muut eläimet ovat läsnäolon mestareita, koska ne eivät mieti tulevaa eivätkä murehdi menneistä samalla tavalla kuin me ihmiset. Ihminen joutuu näkemään jo vähän vaivaa oppiakseen olemaan läsnä, varsinkin jos on kaltaiseni härpästikkeli, jolla surisee sata asiaa päässä samaan aikaan… Kun tein ensimmäisen kerran TT:tä, läsnäoloon pyrittiin keskittämällä katse yhteen pisteeseen ja keskittymään siihen. Kehon asento saa olla rento, TT:ssä lähtökohtaisesti pyritään seisomaan hevosen lavan kohdalla (tästä lisää myöhemmin). Siinä ihmisellä on turvallinen paikka tarkkailla hevosta ja tarvittaessa reagoida, jos hevonen tekee jotain yllättävää. Hengityksellä on myös tärkeä rooli läsnäolossa, ja hengitykseen keskittyminen auttaa ainakin itseäni tosi paljon.

Huomasin heti alussa, että näköaisti ei ollut itselleni paras vaihtoehto läsnäolon saavuttamiseen. Katse alkoi harhailla tai väsyä, ja huomasin, että minun on paljon helpompi keskittyä tuntoaistiin. Olen tehnyt harjoituksia paljon niin, että hevonen on riimussa ja minulla on naru kädessä, joten päätin keskittyä siihen, miltä naru tuntuu kädessä. En purista narua, ajattelen vain, miltä se tuntuu kättäni vasten, ja löydän sitä kautta läsnäoloa. Jollekin helpoin aisti voi olla vaikka hajuaisti, toiselle kuulo (itseäni tämä häiritsisi varmaan eniten, ellei taustalla soisi joku klassinen musiikki), eikä kukaan voi olla “väärin” läsnä… Sitä joko on tai ei ole. Läsnäolo rauhoittaa myös hevosen mieltä, ja kun hevonen oppii harjoituksen idean, se alkaa rentoutua paljon nopeammin huomatessaan, että ihminen tarjoaa sille rauhallista läsnäoloa. Oppimisen kautta läsnäoloa voidaan myös hyödyntää vaikeissa tilanteissa, mutta harjoitukset pitää aloittaa aina mahdollisimman helposti.

Trust Techniquen toinen osa on tarkkailu tai huomiointi, miten sen nyt haluaa ajatella. Läsnäoloon keskitytään silloin, kun hevonen seisoo neutraalissa asennossa paikallaan, kaikki muu on tarkkailua. Hevonen saattaa tutkia, kuopia, haukotella, rapsuttaa itseään, ravistella päätään, kaikkea mahdollista, ja tämä kaikki huomataan mutta siihen ei puututa. (Ellei hevonen käyttäydy vaarallisesti, mielestäni on tosi okei reagoida vaikka puremiseen tai potkimiseen. Toki silloin on myös hyvä miettiä, onko tehty liikaa liian pian, jos hevonen menee harjoituksessa noin rajuun mielentilaan, tai onko hevosella esimerkiksi kipuja.) Ajattelen itse asian niin, että TT:tä tehdessäni ja tarkkaillessani hevosta pyrin aina hyväksymään sen käyttäytymisen, koska oli käytös mitä tahansa, se on hevosen tapa sanoa jotakin. Hyväksyn turhautumisen, epävarmuuden, uteliaisuuden, poissaolevuuden, rentouden ja kaiken mahdollisen, koska tarkoitukseni on näyttää hevoselle tie rentouteen vain oman olemiseni kautta, ei puuttua aktiivisesti sen tekemiseen ja siten estää jotakin hevoselle tärkeää käyttäytymistä.

{"subsource":"done_button","uid":"1C109006-4A41-4EFD-8084-327E86FC32BC_1636057207160","source":"other","origin":"gallery","is_remix":false,"used_premium_tools":false,"used_sources":"{"version":1,"sources":[]}","source_sid":"1C109006-4A41-4EFD-8084-327E86FC32BC_1636057207474","premium_sources":[],"fte_sources":[]}

Yksinkertaisuudessaan homma menee siis näin: kun hevonen on neutraalissa asennossa, kaula kehon suuntaisena ja kaikki jalat suurin piirtein maassa, ollaan läsnä. Kun hevonen tekee mitä tahansa muuta, keskitytään läsnäolon sijasta rauhalliseen tarkkailuun. Kun hevonen palaa neutraaliin asentoon, ollaan taas läsnä, ja niin edelleen. Ensin läsnäolon hetket voivat olla hyvinkin lyhyitä, ihan muutaman sekunnin pätkiä, mutta ne pitenevät pikkuhiljaa, kun jaksaa itse olla kärsivällinen. En halua neuvoa täällä kenellekään, miten harjoittelu olisi hyvä aloittaa, koska hevosia on todella erilaisia ja tähänkin menetelmään on olemassa ihan oikeita, koulutettuja ohjaajia, mutta muutama sana silti siitä, missä kohtaa hevosta ihmisen olisi harjoitusta tehdessä hyvä olla.

Aloitin harjoittelun seisoen hevosen lavan kohdalla, hevonen oli silloin narussa riimu päässä. Tein harjoituksia ensin Faron kanssa, mutta huomasin tosi nopeasti, että sille ei ole okei, että seison lavan vieressä, vaan se haluaa peruuttaa päänsä samalle tasolle minun kanssani. Aloimme tehdä hyvin pian harjoituksia vapaana, ja koska luotan Faroon ja tunnen sen todella hyvin, olemme tehneet tätä myös niin, että istun keskellä kenttää ja Faro tulee luokseni harjoittelemaan kun haluaa. Tätä en kuitenkaan suosittele yhdenkään hevosen kanssa muuten kuin omalla vastuulla enkä suosittele kyllä silloinkaan, hevonen on kuitenkin pakoeläin, joka voi juosta ihmisen yli pelästyessään.

Toinen hevonen, jonka kanssa olen tehnyt harjoitusta useammin, on nuori lusitanoruuna, joka ei aluksi kestänyt läsnoloani samassa tilassa lainkaan. Se oli niin levoton, että olisi voinut ohimennen juosta minua päin, vaikka onkin aivan äärettömän kiltti eikä pelkää ihmistä, vain ihmisen kanssa työskentely jännittää. Sen kanssa aloitin niin, että ruuna oli vapaana minimaneesissa ja olin itse aidan takana, ja pikkuhiljaa etenimme siihen, että pystymme harjoittelemaan jo käytännössä missä vaan niin, että olen hevosen vieressä ja hevonen on narussa. Sille oli todella vaikeaa löytää rentoutta, ja sitä etsiessä on käyty läpi melkoinen prosessi. Pääsimme kuitenkin vähitellen myös siihen pisteeseen, että voin Trust Techniquen avulla rauhoittaa ruunaa myös sellaisissa tilanteissa, jotka ovat sille tosi vaikeita ja joissa se on levoton, eikä pelkästään ns. neutraaleissa tilanteissa.

  Harjoittelu on ihan äärettömän tärkeää aloittaa silloin, kun hevonen on rennoimmillaan. Silloin se on vastaanottavaisin, eikä ympäristö tai tietty tilanne aiheuta sille lisää paineita. Hyvä hetki on esimerkiksi tutussa paikassa (tarha, karsina, kenttä) vaikka heiniä syödessä tai hyvän treenin jälkeen, ja kun rentoutuminen sellaisissa tilanteissa sujuu, voi vähitellen siirtyä vaikeampiin hetkiin. On aivan turhaa aloittaa läsnäolon opettelua vaikka kengitystä tai eläinlääkäriä stressaavan hevosen kanssa, kun tilanne on jo päällä, siinä hetkessä pitää harjoituksen olla jo sekä ihmisellä että hevosella niin hyvin hallinnassa, että hevonen osaa hakea ihmisestä turvaa läsnäolon kautta.

38A45699-F25A-411E-B6E7-80A6B71EE495

  Siinäpä se, pähkinänkuoressa, omia ajatuksiani lähinnä läsnäolosta ja Trust Techniquesta, johon läsnäolo vahvasti liittyy… Kysykää ihmeessä lisää instagramin puolella, Facebookissa tai blogissa, jos jäi ajatuksia, vastaan ja keskustelen näistä henkisemmistä hevoshommista oikein mielelläni! Saa myös toivoa tekstiä jostakin muusta aiheesta, jos blogin lukeminen silloin tällöin nappaa.

  Loppukevennyksenä vielä sellainen, että kun olimme Faron kanssa harjoitelleet Trust Techniqueta jo pari viikkoa, se teki kerran kentällä itse aloitteen harjoitteluhetkestä. Se käveli viereeni, alkoi hengittää oikein syvään ja oli läsnä aivan sataprosenttisesti, ja vähitellen sama olotila siirtyi myös minuun. Faro teki hommaa jo ihan pro-tasolla, sillä se huomasi, että olin tosi kierroksilla ja väsynyt, ja kaipasin kipeästi läsnäoloa ja rauhoittumista… Onni on maailman viisain hevonen.

– Kitty

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.