Muutaman viime päivänä olen ollut poikkeuksellisen ahdistunut hevosmaailman nykytilasta ja sen tulevaisuudesta, ja yksi ahdistuksen aihe on ollut hevosten hyvinvointi ja ennen kaikkea siitä puhuminen. On todella tärkeää tuoda esille hyvinvoinnin epäkohtia ja parannusmahdollisuuksia, lisätä tietoisuutta erilaisten oppimismenetelmien hyödyistä ja haitoista ja kertoa vaihtoehtoisia koulutusmenetelmiä väkivallalle, sekä henkiselle että fyysiselle. Näistä asioista kirjoitetaan paljon somessa, ja moni hevospuolen ammattilainen on noussut tutuksi nimeksi vaikuttajana silloin, kun puhutaan vaikka positiivisesta vahvisteesta, virikkeistämisestä tai lajintyypillisen elämän toteutumisesta. Itseäni on kuitenkin alkanut häiritä monissa näkemieni julkaisujen kuvituskuvissa aivan liian usein toistuva asia, joka ei koskaan ole julkaisun aihe, mutta joka vangitsee oman katseeni aina, kun näen tällaisia postauksia – ja se on ylipainoiset hevoset.
Haluan ihan tähän alkuun sanoa, että en missään nimessä väitä, että jokainen hevonen hyvinvointiin liittyvissä somepostauksissa olisi ylipainoinen, ei edes joka toinen tai joka viides. En myöskään tiedä kuvissa olevien hevosten taustoja, joten en sano ylipainon johtuvan julkaisijan toiminnasta, menetelmistä tai ajatusmaailmasta. Ylipainoisen hevosen liittäminen hyvinvointia julistavaan julkaisuun on kuitenkin todella ristiriitaista, sillä se antaa vastaanottajalle helposti kuvan, että lihava hevonen = hyvinvoiva hevonen.
Ihmisillä on oikeus kehorauhaan, eikä ketään pitäisi kritisoida painon (oli se yli- tai alipainoa) vuoksi. Ihmisten painonhallintahaasteisiin voivat vaikuttaa valtavan monet asiat, eikä ulkopuolisen tule puuttua etenkään vieraan ihmisen ulkonäköön millään muotoa, oli ulkopuolisen mielipide esimerkiksi ylipainon haitoista mikä tahansa. Eläinten kohdalla on kuitenkin aivan eri tilanne, koska eläin itse ei tiedosta olevansa yli- tai alipainoinen, eikä siten myöskään puuttuisi asiaan itse, vaikka kokisikin tilanteen häiritsevän tai aiheuttavan terveyshaittoja. Eläin ei myöskään katso itseään vaikka maneesin peilistä ja koe ulkonäköpaineita, eikä se mieti, että ”onpas satulavyö tiukalla, koska vyötäröni on leventynyt”. Jos tarjolla on esimerkiksi jatkuvasti liian sokerista, hyvänmakuista heinää tai liikaa väkirehuja, hevonen syö, koska selviytymisvaisto käskee sitä syömään, eikä hevonen etenkään rajoitetuissa olosuhteissa, joissa se ei pääse liikkumaan ja toteuttamaan itseään riittävästi, säätele syömisiään pysyäkseen sopivassa lihavuuskunnossa. Hevonen voi syödä vaikka tylsyyteensä tai stressiin, eikä se silloin mieti, onko BMI kohdallaan.
Vastuu hevosen painosta on meidän ihmisten, ja nykyään me väistelemme tuota vastuuta aivan liikaa. Kauhistelemme hevosten hyvinvointiongelmia kaikista muista näkökulmista samalla, kun harrastehevoset lihovat lihomistaan liikunnan puutteen ja/tai vääränlaisen ruokinnan vuoksi. Puhumme ruokapalkan hyödyistä videolla, jossa ihrakertymäistä kaulaansa vaikeasti venyttävä hevonen tavoittelee kosketuskepin avulla porkkananpalaa tai järjestämme ruokavirikkeitä pihattoon, jossa hevoset sitten etsivät heinämahat vaappuen ja jalkaniveliään aristellen piilotettuja herkkuja.
Olen erittäin vahvasti positiivisen vahvisteen, virikkeistämisen, lajityypillisemmän hevosenpidon ja hevosystävällisemmän harrastamisen puolella ja arvostan näistä aiheista puhuvia ihmisiä ja niitä, jotka pyrkivät lisäämään tietoisuutta, mutta samalla olen todella huolissani siitä, että hevosten ylipainoa ei koeta suurempana uhkana hevosten hyvinvoinnille. Yhdenkään ponin ei kuulu olla keskivartalostaan pyöreä. Hevosen kulkiluiden kuuluu löytyä kylkeä tunnustellessa ilman etsimistä. Häntäremmiä ei kuulu käyttää korjaamaan sitä, että hevonen on niin pyöreä, että satula valuu lavoille. Hevosen kaulan yläosan ei kuulu heilua puolelta toiselle hevosen liikkuessa. Ilman satulaa ratsastuksen ei kuulu tuntua siltä, että rojahtaisi pehmeään säkkituoliin.
Minun hevoseni on ollut aivan liian lihava. Aiheutin sen itse pitämällä hevosta kesällä laitumessa, vaikka en silloin omien terveyshaasteideni vuoksi voinut tarjota hevoselle edes välttävästi liikuntaa laiduntamisen vastapainoksi. Tajusin ottaa hevosen pois laitumesta vasta, kun se alkoi varoa etujalkojaan ylipainon vuoksi, ja pelkäsin menettäväni hevoseni, koska olin saattanut typeryyttäni rikkoa sen lopullisesti. Hevonen aloitti laihdutuskuurin, heinä laskettiin niin minimiin kuin hyvinvoinnin puitteissa uskalsin ja lisäsin liikuntaa, todella paljon pitkäkestoista käyntiliikuntaa ja pääasiassa maasta tai ajaen, koska hevosen selkään ei todellakaan ollut reilua laittaa lisää painoa. Laihtuminen oli hidasta, välillä epätoivoista, mutta se edistyi silti, koska tiedostin asian ja keskityin aktiivisesti siihen, että hevoseni saavuttaa terveen hevosen painon. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, seniorihevoseni on normaalipainoinen ja hyvinvoiva, eikä sille onneksi jäänyt ylipainosta ainakaan isompia vaurioita, vaikka ikä ja kilometrit ovatkin tehneet tehtävänsä kropalle.
Tiedän olleeni tässä asiassa onnekas, minulla oli suorastaan moukan tuuria. Hevoseni olisi voinut sairastua kaviokuumeeseen tai sen nivelet olisivat voineet vaurioitua pysyvästi ylipainon takia, ja olisin voinut oikeasti menettää parhaan ystäväni. Hevoseni olisi voinut kuolla, koska en nähnyt ajoissa sen ylipainoa ja tehnyt asialle jotakin, ja tämä on ehkä suurin syy sille, miksi kuvat ja videot ylipainoisista hevosista pistävät nykyään silmääni niin paljon. Oman hevoseni kohtalo herätti minut tajuamaan, miten moni hevonen oikeasti onkaan ylipainoinen ja miten vähän asiaan kiinnitetään huomiota, miten sitä vähätellään siitä puhuessa ja miten normaalina sitä pidetään.
Minä olen se tallinpitäjä, joka ehdottaa omistajalle liikunnan lisäämistä tai väkirehujen vähentämistä, jos hevonen on ylipainoinen. Minä olen se opettaja, joka sanoo suoraan, jos hevonen on liian ylipainoinen suoriutuakseen toivotuista tehtävistä ratsastajan kanssa. Minä olen se tallityöntekijä, joka ennemmin vaikka punnitsee ylipainoisen hevosen heinät joka ikinen kerta sen sijaan, että heittäisin sille ”vähän sinne päin”, vaikka hevonen turpoaa kuin pullataikina. Minä olen se tuleva eläintenkouluttaja, joka suosittelee ruokapalkan käytön lisäksi hevosen systemaattista laihdutuskuuria liikkuen ja ruokintaa muuttaen. Minä olen se ikuinen ponityttö, joka sohaisee mehiläispesää ja sanoo, että ylipaino tulee tappamaan monta rakasta hevosta, elleivät hevosihmiset oikeasti herää näkemään tätä hyvinvointiongelmaa ja puutu siihen.
– Kitty