Huom! Tekstin kirjoittaja on hevosalan ammattilainen ja harrastaja, jonka ajokokemus on pääasiassa itse hankittua vuosien harjoittelun, onnistumisten ja erehdysten kautta. Tekstissä esitetyt asiat ovat siis vain omia havaintoja ja ajatuksia, jotka ovat heränneet monien kymmenten eri rotuisten, ikäisten ja luonteisten hevoseläinten ajo-opetuksen yhteydessä.
Hevosen kehonkäyttö ja liikkeen hahmottaminen paranee
Kun ratsuhevonen laitetaan kärryjen eteen, tarkoituksena ja tavoitteena on harvoin ajaa niin kovaa vauhtia kuin hevosesta irtoaa. Sen sijaan kärryiltä pystyy tarkkailemaan hyvin hevosen kehon suoruutta, etenkin takapään käyttöä ja sitä, mitä askellajia hevonen suosii missäkin tilanteissa. Opetan hevoset jo ennen kärryjä kääntymään ohjasajossa niin, että ne lähtevät kääntymään astumalla sisäetujalalla ulkoviistoon ja ristikkäinen takajalka antaa voimaa liikkeeseen. Hevonen ei koskaan etenkään opetuksen alkuvaiheissa asetu kääntyessä käännöksen suuntaan, vaan pyrin pitämään sen mahdollisimman suorana tai jopa hieman asettuneena ulos. Näin hevonen pysyy kääntyessään tasapainossa, oppii ’avaamaan lapojaan’ ja löytämään yhteyden ristikkäisten jalkojen välille ja toki myös pysymään mahdollisimman suorana aisojen välissä niin, etteivät aisat tule kääntyessä liikkeen tielle. Kun hevonen kääntyy näin, se pystyy kääntymään vaikka paikallaan kärryjen kanssa turvallisesti, rauhallisesti askel kerrallaan ja myös niin, että sen kroppa työskentelee oikein käännöksen aikana.
Takapäätä voi aktivoida kärryiltä samalla tavalla kuin ratsain. Pienet, tasapainottavat pidätteet ja sen jälkeen takajalkojen kannustaminen opettavat ratsulle tehokkaampaa takapään käyttöä ja vahvistavat samalla sen kykyä tuottaa liikkeeseen voimaa takapäästä sen sijaan, että hevonen vetäisi itseään eteenpäin etujaloilla. Aluksi moni hevonen pyrkii liikkumaan kärryt perässä juuri näin, mutta koska opetan ajolle toistaiseksi nimenomaan ratsuja, opetan niitä ensimmäisten ajokertojen jälkeen myös käyttämään kroppaansa oikein ajaessa, jotta kärryjen edessä liikkuminen tukisi myös ratsuna tarvittavia ominaisuuksia. Hevoset oppivat kärryt perässä hyvinkin näppäriksi jaloistaan, ja kun ne ymmärtävät kääntymisen, siirtymät ja takapään käytön ajaessa, ne on huomattavasti helpompi löytää myös ratsain.
Hevosen ongelmanratkaisukyky ja maastovarmuus kasvaa
Rohkaisen aina ajettavia hevosia siihen, että ne oppisivat ajattelemaan itse. Tämän opettelu on ollut minullekin pitkä tie, sillä kärryiltä käsin käytössä on vain ääni ja ohjastuntuma, joilla pitäisi kertoa hevoselle kaikki mahdollinen. Avainsana ongelmanratkaisukyvyn kehittämiseen on nopeus – nopeus kertoa hevoselle, mikä ei ole oikea ratkaisu, nopeus antaa tilaa ajatella muita vaihtoehtoja ja nopeus kehua ja kannustaa, kun hevonen lähtee ajattelemaan oikeaan suuntaan. On mahtavaa huomata, kuinka hevonen rentoutuu ja rohkaistuu siitä, kun se pääsee ratkaisemaan haastavia tilanteita ja löytää oikeita ratkaisuja. Tällaisia tilanteita ovat usein esimerkiksi ensimmäiset käännökset kärryjen kanssa, jolloin monesti pysähdytään ja ajatellaan tilannetta hetki, kunnes jokainen hevonen on lopulta keksinyt oikean ratkaisun. Kun hevonen ymmärtää, että sillä on vaikeissa tilanteissa oikeasti tilaa ja mahdollisuus miettiä ja hakea ratkaisua itse, se saa varmuutta ajon lisäksi muihinkin ongelmatilanteisiin.
Ajaessa hevosille kehittyy juurikin tuon ongelmanratkaisun myötä maastovarmuutta, eikä oikeastaan yksikään ajettavani ole ollut kovin ihmeissään, kun olemme siirtyneet vähitellen piha-alueelta ja radalta ajamaan myös hiekkateille. On tärkeää saada ne tuntemaan olonsa aisojen välissä turvalliseksi, ja niiden pitää tuntea olevansa myös kontaktissa ihmiseen, jolta ne saavat tarvittaessa tukea jännittävissä tilanteissa. Puhun ajettaville paljon, kehun ja rohkaisen äänellä ja keskityn olemaan läsnä ohjan välityksellä pehmeästi mutta tasaisesti, jotta hevonen ei tunne olevansa yksin missään tilanteessa. Myöhemmin ajan paljon myös pidemmällä ohjalla, mutta silloinkin ääniavut ovat läsnä ja hevoset tietävät aina, kun ne ovat tehneet hyviä ratkaisuja ja olleet rohkeita ja taitavia.
Nuori oppii työskentelemään
Olen ajo-opettanut enimmäkseen islanninhevosia, vaikka sekaan sopiikin kaikenlaisia hevoseläimiä muulista connemara–/ardenner–/lämminveriristeytykseen. Etenkin islanninhevosia on tapana käsitellä mahdollisimman vähän ennen ratsutusta, ja varsat saavat kasvaa ns. ”pellossa”, ennen kuin ne otetaan ensimmäiselle ratsukoulutusjaksolle. Hevosen voi kuitenkin opettaa ajolle jo paljon ennen ratsutusta, ja vaikkei tarkoitus olisi edes ajaa hevosella aikuisena tai laittaa kärryjäkään perään, vähintään ohjasajo on varsalle todella hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten. Se oppii ohjasapuja, kehonkäyttöä ja näkee elämää muuallakin kuin tarhassa tai pihatossa, ja mikä kaikkein tärkeintä, se oppii työskentelemään ja olemaan ihmisen kanssa.
Ratsutuksen alkaessa hevonen on monesti jo täysikasvuisen mitoissa, ja kun sen kokoiselle pakoeläimelle aletaan opettaa, miten ihmisen kanssa tehdään asioita, saadaan helposti ”uhmaikäisiä” nuoria, jotka voivat olla pahimmillaan oikeasti vaarallisia. On tietysti myös paljon hevosia, joista tulee tosi asiallisia ja fiksuja näinkin, etenkin ammattilaisten käsissä, mutta ratsutus on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa sellaisen hevosen kanssa, joka on jo tehnyt töitä ihmisten kanssa ja ihmisten läheisyydessä. Nuoren hevosen ajo-opetuksessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että varsinkin kasvavan hevosen mieltä ja kroppaa ei saa rasittaa liikaa, vaan työskentelyn tulee olla motivoivaa ja riittävässä suhteessa treeniä ja lepoa.
Olen ratsuttanut muutamaa ravitaustaista tai pelkästään ohjasajettua tulevaa ratsua, ja tällaisten selässä ensikertaa istuessa osaan todellakin arvostaa sitä, että vaikka moni asia ratsuna olemisessa on hevosille uutta, ne ymmärtävät jo tuntuman ja ohjasapujen päälle, ja minulla on jo valmiina yksi keino kommunikoida hevosen kanssa.
Hevosen kroppa tulee ratsastajalle tutuksi ajon kautta
Olen usein ohjasajanut hevosia ennen kuin nousen vieraan hevosen selkään, koska haluan tutustua sen liikkeeseen, tuntumaan ja reaktioihin ensin maasta. Kun hevonen on tuttu sormille ja silmälle, on mukavampi esitellä se myös muille kehonosille. Myös kärryiltä on helppo tarkkailla, miten hevonen reagoi esimerkiksi ääniin, ympäristöön ja tilanteisiin. Kärryjen edessä tapahtuvasta liikkeestä pystyy päättelemään paljon siitäkin, miten hevonen kantaa itseään siirtymissä ja myös ratsastajan kanssa; jos hevonen on ajossa todella etupainoinen, vino tai jäykkä, se on sitä hyvin varmasti myös ratsain, ennen kuin sitä työstetään jotenkin.
Olen oppinut ymmärtämään kärryiltä paljon paremmin aktiivisen takaosan vaikutusta liikkeeseen, siirtymiin ja hevosen kokonaisvaltaiseen, kestävään kehonkäyttöön. Hevosen takana istuessani näen ihan konkreettisesti, miten takapää toimii, ja tunnen sormissani, kuinka liike lähtee kulkemaan takapään moottorin kautta hevosen etupäähän asti. Hevosen vinoudet tulevat ajossa nopeasti esiin, ja jos joku osa hevosesta toimii heikommin kuin muu kroppa, se erottuu suoralla tai kääntyessä varmasti. Ajossa on myös se etu, että jos hevonen on jostakin vino, vinous on varmasti lähtöisin hevosesta – mistä päästäänkin aasinsiltaa seuraavaan kohtaan…
Hevonen pääsee juoksemaan suoraan ilman ratsastajan painoa ja vinouksia
Jokainen hevonen on jostain vino. Jokainen ratsastajakin on jostain vino, ja kun kaksi omalla tavallaan vinoa laitetaan päällekkäin, lopputulos on pakostikin johonkin suuntaan vähän vino, vaikka ratsastaja kuinka osaisi istua suorassa ja suoristaa hevosta ja hevonen käyttää itseään hyvin. Kun hevonen vetää kärryjä (joissa on suorat aisat ja jotka ovat kiinni sopivissa valjaissa), se ei joudu omien kehollisten haasteidensa lisäksi kantamaan myös ratsastajaa. Hevonen pyrkii helpottamaan ratsastajan kanssa omaa liikkumistaan seuraamalla ratsastajan kehon antamia painoapuja, pyysimme siltä asioita tietoisesti tai emme, koska hevonen haluaa liikkua mahdollisimman vaivattomasti ja helposti. Aisojen välissä sen ei tarvitse asettua ratsastajan painon alle ja mukautua siihen, vaan se voi keskittyä kantamaan vain omaa kroppaansa.
Monipuolinen liikunta tekee hevoselle hyvää, mutta maasta käsin mahdollisuudet saada hevonen liikkumaan reippaammin ovat lopulta aika rajalliset, ja lähes aina hevonen liikkuu ilman ratsastajaa kaarevia teitä. Moni hevonen ei pääse ratsainkaan ravaamaan tai laukkaamaan pidempiä suoria, jos reippaampi maastoilu ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto. Koska hevonen ei ymmärrä meitä ihmisiä ihan niin hyvin, että sille voisi sanoa ”käypä hölkkäämässä tuo neljän kilometrin lenkki ja tule sitten kotiin”, on ajaminen hyvä keino saada hevonen juoksemaan mahdollisimman vapaasti pidempää matkaa.
Kun ajohommat tulevat hevoselle tutuiksi, hevoset nauttivat lähes poikkeuksetta päästessään juoksemaan vähän isompaa hölkkää kärryillä. Monen hevosen annan laukatakin, kun ohjaus toimii ja pohjat ovat kunnossa, ja aika harvassa ovat ne kerrat, kun hevonen on kärryillä laukassa pukittanut tai ottanut lähdöt, jos malttaa kuunnella hevosta ja odottaa oikeaa hetkeä ottaa ajaessa laukkaa. Askellajihevosella ajaminen onkin askellajien puolesta jo vähän haastavampaa, kun vaihtoehtoja on toisinaan jopa viisi, mutta passia ja tölttiä en aja koskaan tarkoituksella lukuun ottamatta paria ensimmäistä ajokertaa, joilla hevonen voi ravin sijasta hakea töltille enkä halua heti kieltää sitä etenemästä, kun vasta opetellaan liikkumaan ajaen.
Ajaminen tuo monipuolisuutta sekä hevosen että ihmisen arkeen
Hevosen osalta monipuolisuus tulikin jo lyhyesti mainittua, ja ajaminen onkin tehokas keino lisätä hevosen liikuntaa ja tuoda sille vaihtoehtoisia tapoja liikkua. Millekään hevoselle ei tee hyvää liikkua ratsain joka kerta, joten erilainen kuormitus kropalle ajossa tarjoaa niiltäkin osin hyvää vaihtelua. Maisemanvaihdoskin tekee hevosen korvien välille hyvää, välillä on mukava lähteä kentän tai maneesin sijasta maastoon hölkälle ajaen. Toki kärryillä voi tehdä myös valjakkotreeniä kentällä, ja riittävän isossa tilassa on hauska ajaa esimerkiksi kouluratoja, jos hevonen on siihen riittävän pitkälle koulutettu.
Sen lisäksi, että ajaminen avaa ratsastajalle uusia näkökulmia ja vaihtelua hevosharrastukseen, se mahdollistaa myös hevoskokoiselle ponin kanssa harrastamisen ja ratsastamattomalle ihmiselle tavan päästä silti liikkeelle hevosen kanssa. Moni ei halua esimerkiksi ratsastuspelon vuoksi reippaampaan maastoon, mutta ajaen se voikin tuntua helpommalta ja turvallisemmalta. Joskus terveyshaasteet voivat estää ratsastuksen (hevosen tai ihmisen terveyshaasteet), mutta ajaminen saattaa siitä huolimatta onnistua. Varsan omistaja voi kokea varsavuodet ennen ratsun uran alkamista pitkinä, ja ajaen harrastamisen iloa pääsee tuntemaan paljon aikaisemmin kuin ratsain. Koppakärryille voi napata lapsen, kaverin tai puolisonkin mukaan, jolloin hevostellessa voi viettää aikaa ihmisten kanssa nauttien samalla vaihtuvista maisemista ja hevosten kanssa olemisesta.
Unohdin varmasti osan asioista, joista halusin kirjoittaa, mutta aihe on pyörinyt mielessä paljon ja halusin avata ajatuksiani johonkin… Mikäpä sopisi siihen paremmin kuin maailman epäaktiivisin blogi.
– Kitty