Apua, laumassani on aasi!

Ajattelin vihdoinkin kirjoitella aiheesta, joka on pyörinyt mielessäni kauan, mutta en ole saanut tekstiä aikaiseksi… Hevosten laumakäyttäytyminen ja niiden välinen arvojärjestys on tosi kiinnostavaa seurailtavaa, ja etenkin pihattolaumojen kanssa sitä pääsee tekemään päivittäin aina hevosia siirrellessä ja ruokkiessa. Meillä on monta kiinnostavaa laumaa, mutta kaikkein kiinnostavin on niistä isoin, jossa on tällä hetkellä neljä otusta – oma aasini Ossi, toinen aasi ja kaksi hevosta. Aidan toisella puolella majailee ruunapappa Eemeli kakarakatraan kanssa, ja koska haluan kirjoitella aasilauman erikoisuudesta, on Eemelikin mainittava, sillä se on väliaidasta huolimatta tärkeä osa laumaa.

Ensimmäisen kerran aloin oikeasti tarkkailla tuota pihattolaumaa tarkemmin, kun entinen ponini Heksu muutti tallillemme pari vuotta sitten. Sitä ennen Saumuri-niminen islanninhevonen oli lauman näennäinen johtaja, joka päätti ensimmäisenä heinäkasansa ja jota muut hevoset väistivät. Saumuri on kuitenkin luonteeltaan oikeasti hyvin ujo, ja todellisessa hädässä (oli se sitten oikea hätä tai vaikka pihassa lepattava pressu) lauma turvautui toiseen kahdesta tammasta, joista vanhempi oli normaalisti niin nöyrä, että olisi antanut muiden syödä vaikka heinät suustaan… Tämä tamma oli kuitenkin se, jonka lähelle muut hevoset esimerkiksi uutena vuotena hakeutuivat, ja jonka rauhallinen läsnäolo antoi muille turvallisemman olon.

Saumuri ♥
Saumuri ♥

Saumuri on johtajana suurieleinen, ja se sanoo laumakavereilleen isosti, jos sen pitää ilmaista mieltään jostain asiasta. Sitä saattaisi erehtyä luulemaan voimakkaaksi johtajahevoseksi, mutta tosiasiassa se on tosi huono johtaja. Laumasta huolehtiminen ja vastuunkantaminen stressaa sitä. Sen silmien päälle ilmestyy huolestuneet rypyt, jos se joutuu olemaan se, joka laumassa päättää asioista. Kun lauman tuki ja turva, issikkamummu Olga, oli kesän laitumella, Saumuri oli jatkuvasti huolissaan ja säikkyi tunneilla tosi typeriä asioita (en ole aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta säikkyminen voi todellakin johtua lauman epävarmuudesta). Ruoka-aikaan se kyllä oli ensimmäisenä paikalla hörisemässä ja siirtelemässä muita pois kasalta, mutta säikähtäessään se olisi mieluummin juossut kaverin taakse kuin ollut se, jolta muut kyselivät turvaa. Saumuri on sellainen hevonen, joka ei tunne oloaan pätkääkään turvalliseksi ollessaan lauman johtaja.

Heksu saapui Virosta pari kesää sitten, ja se päätettiin laittaa Saumurin laumaan, jossa oli sinä kesänä vain Saumuri ja Svala-tamma. Heksu astui portista sisään, haisteli uusia hevosia ja luimisti kerran Saumurille liikahtamatta askeltakaan sivulle tai taaksepäin. Saumuri ei epäröinyt sekuntiakaan vaan väisti, ja tämän massiivisen ja dramaattisen yhteenoton jälkeen laumalla oli uusi johtaja. Saumurin koko olemus rentoutui muutamassa päivässä, sen huolirypyt katosivat ja se tuntui sanovan koko kropallaan, että ”huhhuh, ihanaa, kun joku pitää meistä huolta”. Heksun rauhallinen mutta järkkymätön tapa ilmoittaa asemansa laumassa vakuutti Saumurin kertaluimistuksella siitä, että tuohon hevoseen kannatti luottaa. Heksu ei ollut ratsastaessa maailman rohkein, mutta laumassa se oli kuin peruskallio, johon muut hevoset luottivat ensimmäisestä päivästä alkaen. Heksun aikana laumassa vallitsi rauha, kukaan ei pelännyt eikä kyseenalaistanut paikkaansa. Heksun tapa johtaa erosi Saumurista eniten siinä, että sen ei tarvinnut sanoa kenellekään isosti, koska sillä ei ollut mitään tarvetta todistella muille mitään. Se oli todella vahva ja viisas hevonen, ja lauma tiesi sen.

Heksun aika laumassa jäi kuitenkin lyhyeksi, kun vihreämmät niityt kutsuivat ja jouduin päästämään rakkaan ponini pois pahan ähkyn seurauksena. Olga-tamma palasi kesälaitumeltaan laumaan, mutta valitettavasti ihana Olga seurasi Heksua vain muutamaa kuukautta myöhemmin, ja lauma oli jälleen vailla turvaa. Saumuri ja Svala olivat jonkin aikaa kahdestaan, kunnes eräs aasinomistaja kysyi, voisiko pieni Ossi-aasi muuttaa pieneksi jääneeseen laumaan… Siinä vaiheessa lauman seuraaminen muuttui erittäin mielenkiintoiseksi.

Osmo, joka yrittää purra kuvaajaa sormesta. ♥
Osmo, joka yrittää purra kuvaajaa sormesta. ♥

Saumuri oli jälleen lauman pomo, ja tietysti se tuumasi ensin, että tuon pienen aasin täytyy totella samalla tavalla kuin hevostenkin. Ossi oli kuitenkin hieman erilainen kuin hevoset, ja teki alusta asti selväksi, että jokainen heinäkasa voi olla myös Ossin heinäkasa, ihan sama onko kasalla muita kavioeläimiä. Kun Saumuri tai Svala yritti häätää sitä kasalta pois, Ossi veti vain korvat luimuun ja totesi: ”minä ei puhu hevonen, minä ei ymmärrä”. Se ei väistänyt (paitsi tietysti silloin, jos sai hampaasta, ei se ihan pöpipää ole) eikä osoittanut millään tavalla ymmärtäneensä vihjettä, ja koska tällainen käytös kummastutti hevosia kovasti eikä Saumuri loppujen lopuksi ole kovin kovapäinen, se antoi Ossin olla. Ossi oli kyllä selvästi lauman alin, ja muulloin kun ruoka-aikaan se väisti mieluummin kuin haastoi riitaa, mutta ruoka-aikaan se turvautui kielimuuriin eikä antanut hevosten häiritä heinähetkeään. Ossi touhusi omissa oloissaan, eikä oikeastaan leikkinyt tässä laumassa hevosten kanssa ennen Vigo-aasin saapumista.

Reilu vuosi sitten joulukuussa meille tuli toinen aasi, Ossia hieman suurempi Vigo. Viksu saapui laumaan kuten Ossikin: se saapasteli sisälle tarhaan korvat tötteröllä, käveli melkein hevosia päin ja sanoi leppoisasti, että ”moi, oon aasi, kukas sä oot?”. Minulla ei ole muista aaseista kokemusta, mutta ainakin Ossin ja Vigon tapa tervehtiä uusia kaviokavereita on tunkea heti ihan iholle. Suurin osa hevosista tervehtii toisiaan edes hieman kauempaa, haistelee ja tarkkailee hetken, mutta nämä meidän aasit eivät tunne käsitettä personal space. Viksu sujahti laumaan kuin hanska, se hyväksyi Saumurin johtajaksi samoilla ehdoilla kuin Ossi; hän tottelee ja väistää kyllä muuten, mutta jokainen heinänkorsi on yhteinen.

Viksu ♥
Viksu ♥

Svala lähti mammalomalle kesäksi, ja viime syksynä muutimme hevosten kanssa uuteen talliin. Siellä Saumuri ja aasit muodostivat pienen lauman, ja hetken aikaan ne olivat oikeasti aika hukassa, kun Svala jäi tammalaumaan vieroituksen jälkeen. Sitten viereiseen tarhaan muutti Eemeli-niminen ruunapappa, ja yhtäkkiä Saumurin maailmassa oli taas kaikki hyvin. Vaikka tarhojen välissä on aita, on Eemeli selvästi porukan johtaja. Sen omassa laumassa on kaksi orivarsaa, ja Eemeli torkkuu usein lähellä tarhojen väliaitaa, jolloin aasilaumakin hakeutuu sen lähelle lepäämään. Jos ne olisivat samassa tarhassa, olen aivan varma, että Saumuri väistäisi Eemeliä kyselemättä – Eemelissä on samaa järkkymätöntä varmuutta kuin Heksussa. Saumuri on ollut Eemelin tulon jälkeen enimmäkseen todella rento, ja kyttäily on jäänyt hyvin vähiin verrattuna siihen, mitä se teki vanhalla tallilla ollessaan lauman pomo. Se on saanut myös paljon itseluottamusta, joka pääsi koetukselle, kun laumaan saapui muutamia kuukausia sitten uusi hevonen.

Nuori Krapi tarhasi aikaisemmin veljensä ja vähän vanhemman tamman kanssa, mutta koska laumassa alkoi olla vähän turhaa nahinaa, Krapi sai muuttaa aasilaumaan. Saumuri pääsi heti paukuttelemaan henkseleitään ja ilmoitti Krapille, että se on ehdottomasti alimpana laumassa, eikä taatusti syö lähelläkään Saumurin heiniä. Myös Viksu yritti päästellä lohikäärmeääniä ja häätää Krapia kauemmas, mutta vähän reipastuttuaan Krapi käveli kaikessa rauhassa luimistelevan aasin kanssa samalle heinäkasalle.

Krapsu ♥
Krapsu ♥

Viime aikoina Krapi on alkanut siirrellä aaseja ja leikkiä Viksun kanssa. Se on leikkinyt ainakin kerran todistetusti myös Saumurin kanssa, ja se saa jäädä ruoka-aikaan jo hyvin lähelle Saumuria. Ne viihtyvät ruoka-aikojen välissä samalla puolella tarhaa (paitsi Ossi, joka mököttää usein pihatossa), eikä Krapia ajeta pois, vaikka se tulisi muiden viereen touhuamaan omia juttujaan. Krapi tulee laumasta aina ensimmäisenä tervehtimään, enkä ihmettelisi, vaikka siitä tulisi ajan kuluessa Saumurin ”kätyri”… Eli se, joka pöllyttää uudet tulokkaat johtajan puolesta ja kohtaa vaaralliset asiat ensimmäisenä, Saumurin näkökulmasta katsoen myös se, jonka pelottava pressuhirviö tai vastaava syö ensimmäisenä.

Tänään näin laumaa ruokkiessani kuitenkin jotain, joka huvitti, hirvitti ja hämmästytti suuresti. Heitin tarhaan ensimmäisen kasan heinää, ja Viksu ehti kasalle ensin. Ossi sujahti sukkana sen viereen syömään, sitten tuli Saumuri… Mutta Saumuri ei mennyt aasin viereen. Se lähestyi sitä varovasti, ja yhtäkkiä Viksu päästi lohikäärmeäänen ja luimisti. Saumuri lähti kauemmas. Tuijotin Viksua hetken, kunnes tajusin heittää tarhaan lisää heinäkasoja, sillä näytti kovasti siltä, että ihan tässä lähipäivinä, ellei jopa tänään, aasista olisi tullut lauman pomo. En ole koskaan nähnyt Viksua pätkääkään johtajasieluna, vaikka on se sitä kyllä enemmän kuin Ossi. Havainto oli älyttömän kiinnostava, ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tämä aasin mahtailu vaikuttaa lauman rakenteeseen pidemmän päälle. Saumurin kannalta on vain hyvä, jos sen nykyinen vähäisempikin vastuu putoaa jonkun muiden harteille, mutta sitä en tiedä, pidänkö ajatusta Viksusta johtajana kovin hyvänä… Aika näyttää, ainakin sen verran hyvää siitä seurasi jo nyt, että Saumuri oli Krapille hyvin suopea ruoka-aikaan, eikä sanonut sille sanaakaan, vaikka pojat söivät todella lähekkäin.

Koska blogi on aasiblogi, ja alunperin nimenomaan Ossi-aasin blogi, haluan kertoa vielä lyhyesti Ossin ja sen laumakavereiden välisistä suhteista. Ossi kun viihtyy hyvin paljon itsekseen, eivätkä sen sosiaaliset taidot vaikuta kovin erikoisilta sen mököttäessä pihattonsa nurkassa… Halusin Viksun meille eniten siksi, että Ossi saisi kaverin. Jouduin hieman pettymään, sillä aasit eivät voisi olla toisistaan oikeastaan vähempään kiinnostuneita. Kyllä ne nykyään saattavat seistä pönöttää tarhassa vierekkäin ja katsella maailman menoa, mutta muuten niiden bondaushetket ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Otan monesti Viksun mukaan, jos Ossi käy tallissa, ja silloinkin Ossi vain sietää Viksun läsnäolon siksi, ettei sen tarvitsisi olla yksin. Sitä selvästi ärsyttää, kun Viksu seisoo liian lähellä, ja Viksu tuntee Ossin läheisyydestä luultavasti samoin, mutta ne sietävät sen ja tulevat toimeen keskenään.

Saumurin kanssa Ossin välit ovat ihan hyvät. Ossi on muutamia kertoja jopa leikkinyt hetken sen kanssa, ja minulla on kuvatodistekin siitä, kun Ossi yrittää hypätä torkkuvan Saumurin selkään ja syödä sen korvan. Saumuri ei ole Ossille mikään sydänystävä, mutta esimerkiksi eräällä Saumurin mielestä pelottavalla talutuskeikalla viime vuonna Ossi oli Saumurille valtava tuki ja turva ollessaan talutusjonon kärjessä, eikä Saumuri olisi ehkä oikeasti sillä kerralla pystynyt hoitamaan talutustehtäväänsä kunnialla loppuun ilman aasikaveriaan. (Keikka oli oikeasti tosi jännittävä hevosille, koska ärsykkeitä oli valtavasti enemmän kuin yleensä, ja paikalla olleiden muiden hevosten käyttäytyminen oli Saumurista erittäin epäilyttävää ja selvä merkki kuolemanvaarasta, jota olisi pitänyt paeta).

Ossin elämän paras kaveri oli eräs ruskeankirjava pieni issikka, jonka kanssa se tarhasi muistaakseni kuukauden verran ja oli jopa samassa karsinassa muutaman päivän. Se rakasti kirjavaa ystäväänsä, eikä sillä ole ollut sen jälkeen yhtäkään oikeasti hyvää kaveria. On jotenkin tosi mieltä lämmittävää katsoa, miten hyvin Ossi ja Krapi (joka on muuten myös ruskeankirjava) tulevat juttuun. Eivät nekään parhaita kavereita ole, mutta ne syövät tosi usein samasta kasasta niin, että Ossi ei luimistele vaan sen ilme on rento. Se on Ossille ruoka-aikaan hyvin harvinainen ilme, koska se on opetellut laumaelämää vasta kaksi vuotta, ja ruuan jakaminen ei ole sille edelleenkään maailman rentouttavin aktiviteetti, mutta Krapin kanssa sen on hyvä olla. Se on myös ollut muutaman kerran Krapin kaverina irtojuoksutuksessa, eikä Ossi ole juossut kenenkään kanssa niin hyvin ja mielellään kuin Krapin. Voi olla, etteivät ne koskaan rapsuttele toisiaan, nuku vierekkäin tai muuta söpöä, mutta Krapi on tällä hetkellä laumasta se, jonka lähelle Ossi hakeutuu silloin, kun se harvoin saa sosiaalisuuspuuskan.

Neniä, heinällä saattoi olla osuutta asiaan...
Epätarkkoja neniä, heinällä saattoi olla osuutta asiaan…

Koska lauman tilanne on nyt mahdollisen johtajavaihdoksen takia oikein mielenkiintoinen, aion olla tarkkana kuin Ulla Taalasmaa ja päivittää tilannetta tänne blogiin, kunhan lauman kuviot selviävät. Ja koska yksinpuhuminen on välillä tylsää, kuulisin tosi mielelläni myös teidän hevos- tai aasilaumoistanne ja siitä, miten laumajärjestys teillä toimii. Kuka on pomo, minkälainen johtaja se on ja minkälaisessa asemassa muut laumassa olijat ovat?

♥: Kiti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.