Kuvapostaus: 1,5 viikkoa aasinomistajana takana

Viime postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, ja sen takia blogi on taas ollut hetken hiljainen. Olen ollut arkipäivät koirahoitolassa työssäoppimassa, jonka jälkeen olen kiitänyt joka päivä tallille hoitamaan 1-4 hevosta, ponia tai aasia, enkä ole tainnut käydä koneella pariin viikkoon… Nyt ajattelin tulla lätkäisemään tänne pienen kuvapostauksen kuluneesta viikosta (tai periaatteessa 1,5 viikosta, Ossin ruunauspäivästä alkaen), kuvat ovat valitettavasti kännykkäkuvia, mutta eiköhän niillä pärjätä tällä kertaa. 🙂 Kuvanmuokkausohjelma kieltäytyi toimimasta, mutta toivottavasti kuvien laatu ei satu silmiin ihan hirveästi…
Reilu viikko sitten keskiviikkona Ossi matkasi omin pikku jaloin klinikalle. Matka sujui hyvin, vaikka Ossia jännitti ihan älyttömästi etenkin pari siltaa ja bussit… Perille kuitenkin selvittiin, ja klinikan pihassa ehdittiin hengähtää hetki, ennen kuin Ossi pääsi sisälle odottelemaan operaatiota.

Niin tomerana, vaikka pelotti hirveästi. En sitten tiedä, pelottiko yhtä paljon kuin uutta aasinomistajaa, mutta kuitenkin.

Pikkutyyppi ihan lääkehuuruissa, kauan se pysyi kuitenkin hereillä verrattuna niihin muutamaan hevoseen, joiden mukana olen ollut klinikalla… Aasi on itsepäinen jopa rauhtoittavien suhteen, jos aasi ei halua olla taju kankaalla niin aasihan ei ole tajua kankaalla… Ainakaan ihan helposti.

Ossi operaation jälkeen. Tällä hetkellä tajusin, että se on oikeasti minun omani, sillä uupuneen, pelokkaan ja verisen (raspaus näytti tässä olotilassa vielä karummalta kuin yleensä) aasin näkeminen tuntui tosi pahalta, voi pientä otusparkaa… Näin jälkeenpäin olen toki sitä mieltä, että ruunaus on parasta, mitä Ossille on ikinä tapahtunut.

Eka ilta uudessa kodissa. Parasta oli ehdottomasti se, että ruoka maistui heti alusta asti, hitaastihan se toki söi juuri raspattujen hampaiden takia, mutta söi kuitenkin. Vesikin meni alas hieman melassilla maustettuna, nyt kelpaa jo ihan tavallinenkin vesi.

Ensimmäistä kertaa käytävällä ihmettelemässä tallia. Ossi tärisi ihan hulluna, mutta onneksi se on nyt lopettanut tärisemisen ainakin tallissa ollessaan. Kaikki on vielä kovin jännää, mutta kyllä se vähitellen tottuu… Olen aina tuhahdellut itsekseni, kun ihmiset loimittavat hevosiaan kuin hullut, mutta joo… Ossi on ollut nyt käärittynä jopa kolmeen loimeen, aluksi ihan vain siksi, että se paleli oikeasti lääkehuurujen laskeuduttua, mutta sen jälkeen olen loimittanut sitä vähän överisti vain ulos… Täytyy ehkä tänään uskaltautua jättämään yksi takki pois, onhan tämä touhu aivan naurettavaa. 😀

Aasipuuhien lisäksi olen ehtinyt myös ratsastaa vähän. Tämän tyypin kanssa päädyimme ratsastamaan yhtenä päivänä Ypäjälle, ja pari päivää ennen sitä treenailimme kaikkia viittä askellajia… Passi on edelleen hieman mysteeri, mutta täytyy sanoa, että on se askellajiratsastus hauska laji ja Saumuri on myös varsin hauska issikka. ♥

Haisun eka peltolenkki, kovasti hän ihmetteli ja tuijotteli kaukaisuuteen… ♥

Urhea Ypäjän valloittaja ansaitulla ruokatauolla. ♥ Päivä oli tosi mielenkiintoinen, hauska ja opettavainen, ja oli aivan parasta päästä laukkaamaan hyvälle pohjalle isoon maneesiin!

Koska kavioliitoissa on aina ongelmansa, niin myös meillä Ossin kanssa jo heti ekalla viikolla… Ensin oli kuuma etujalka, ja kun siitä päästiin, ilmestyi turvonnut patti mahan alle. Eilen patti oli vielä isompi, joten eiköhän se ole tänään soitto eläinlääkärille… (Se onkin sitten vasta kolmas kerta viikon sisällä, jee.) Eilen Ossi onnistui myös liukastumaan ja toisessa takapolvessa oli pientä kuumotusta, toivon nyt sormet ja varpaat ristissä, että kuumotus johtui vain omasta vainoharhaisuudestani. Oi ihanaa, kavioeläimen omistajan arkea. ♥

Vähän ennen Ossin ostamista Farosta tuli tavallaan hoitohevoseni, tavallaan siksi ettei se ole oikeastaan hoitohevonen, mitä nyt harjailen, ratsastelen ja maasta käsittelen sitä niin usein kuin ehdin… Olemme molemmat vähän ihastuneet ohjasajoon, Faro siksi ettei tyhmä kuski sählää niin paljon ja tyhmä kuski siksi että Faro tykkää touhusta aika paljon. 😀 Ohjasajo on sopinut meidän “treenailuumme” erittäin hyvin, ja tänäänkin ajattelin hieman käydä ajelemassa tyyppiä ja katsomassa, miten töppönen nousee ja komea valkoinen taipuu. Faro on yksi ihanimmista ja mielenkiintoisimmista hevosista, joihin olen pitkään aikaan (tai ikinä) törmännyt, vaikka se aiheuttaakin minulle usein päänsärkyä, koska se pakottaa ajattelemaan asioita niin paljon… 😀

Ossi kolmatta kertaa tarhassa. Hän oli kovin eksyneen näköinen isossa pyöröaitauksessa, oli meinaan hieman lääniä verrattuna Ossin entiseen tarhaan… Eiköhän siitä tule ihan onnellinen pieni otus, kunhan ensin tottuu uuteen kotiinsa. ♥

Auringosta nautiskelemassa edelleen… ♥

Issikka kohtasi aasin, ensin oltiin puuhpuuh ja sitten oltiin ihan fine. 😀 On ne vaan niin viisaita ja hienoja hevosia. ♥

Valkoinen kohtasi aasin. Kiltsu on kuullut Ossin huutavan jo aikaisemminkin entisellä tallillaan, josta molemmat ovat siis muuttaneet tuonne nykyiseen paikkaan, eikä sillä ollut mitään ongelmaa tutustua pikkutyyppiin. Kiltsu ei missään vaiheessa ole luimistanut Ossille tai sanonut yhtäkään rumaa sanaa, se tutki pientä kaveria korvat hörössä ja tuumasi, että tästä minä pidän. Ossi sen sijaan puraisi sitä nenästä… Ja Kiltsun korvat pysyivät hörössä, rakas ja hieno ori. ♥

Ossi kyllästyi jo Kiltsuun, Kiltsu sen sijaan olisi kovasti halunnut nuuhkia vielä pikkuista… Se jopa hieroi vähän Ossin kaulaa turvallaan, hyvä kun en alkanut oikeasti parkumaan kun orhi oli niin hellä ja ihana. :’D ♥

Ossi metsälenkillä. ♥ Vaikka lenkin loppu menikin päin persettä (silta, jonka yli ollaan menty useaan otteeseen, olikin yhtäkkiä aaseja syövä hirviö, ja siihen sitten jumitettiin eikä päästy yli ilman tallikaverin apua), metsässä meillä oli aivan ihanaa ja Ossikin nautti lenkistä ennen siltaepisodia kovasti. ♥

Kiltsu ohjasajofiiliksissä. Kiltsu ja Faro ovat joutuneet harjoitusajettavikseni, ja täytyy sanoa, että molempien kanssa on tullut koettua sellaisia ahaa-elämyksiä ja onnistumisia, että alta pois… Kiltsu on ollut ihan hemmetin hieno viimeiset neljä päivää, ja kun toissa päivänä teimme raviavoja tallitiellä maasta käsin, tunsin itseni melkein taikuriksi… Orihan lähes lensi, tai tanssi, se oli ihan huikean hieno ja komea. ♥
  Tässä kaikki taas tällä kertaa, haluaisin kovasti postata teille ihan kunnollisin kuvin ohjasajosta tai Bambin kanssa touhuilusta joku päivä… Täytyy yrittää saada pian kuvaaja tallille, ja toki Ossistakin on tulossa kuvamatskua heti, kun turvotus, tärisemistä tullut selkäjumi ja muut ongelmat on saatu hoidettua kuntoon… 🙂

♥: Kitty

Comments 6

  • Todella ihana postaus! Siis aiva ihana! Voi Ossia, kun menee Kiltsua puremaan.
    Mä hymyilin koko lukemisen ajan. Toivottavasti teillä ei tulisi enempää, vastoikäymisiä enää tällä kertaa. 🙂

    • Kiitos kommentista! 🙂 Pureminen taitaa olla Ossin tapa tervehtiä hevosia, valitettavasti.. 😀 Tällä hetkellä Ossi voi jo paremmin, toivottavasti menisi nyt kokonaan ohi nuo ruunausvaivat ja muut niin päästään tekemään vähän töitäkin :)♥

  • Ossi näyttää kyllä erittäin lyhytkarvaiselta muihin aaseihin verrattuna. Ja loimien määrä korreloi suoraan omistajansa rakkauteen kavioeläintään kohtaan (Muulilla on ainakin 10 loimea). Muulikin muuten puree hevosia turvasta :O Ensin haistelee normaalisti ja lopuksi näykkäisee.

    • Joo Ossin turkki on kyllä tosi ohut, luulen ettei se ainakaan auttanut asiaa kun se muutti pois sisätiloista keskellä talvea, eihän se siellä ole karvaa viitsinyt edes kasvattaa.. Nyt on onneks selvinnyt hyvin loimitettuna ongelmitta 🙂 Ehkä tuo turvasta nappaaminen on joku aasieläinten yleinen tapa käyttäytyä, Ossi puree poikkeuksetta kaikkia haistelemiaan hevosia nenästä… 😀

  • Tsemppiä hei Ossin kanssa! Ihana Kiltsu❤❤

Vastaa käyttäjälle Kitty Silver Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.