Hallitse, älä hajota – yöllisiä hajatelmia johtajuudesta

Olen aina viettänyt paljon aikaa vain katsellen hevosia ja miettien, mitä niiden päässä liikkuu, ja vasta viime vuosina olen oivaltanut (koska olen ehkä vähän hidas joissakin asioissa), että olen opiskellut hevosten käyttäytymistä alusta asti ihan vain siksi, että se on ollut minusta ihan älyttömän kiinnostavaa. Toki ratsastuskin on kivaa, mutta minusta hevosissa parasta on tarkkailla, opiskella ja ymmärtää niiden käyttäytymistä laumassa, yksilöinä ja ihmisten seurassa. Rakkaan ponini Heksun lähdön jälkeen tarkkailin erityisesti yhtä laumaa, josta haluan yrittää kirjoittaa tähän postaukseen jotakin järkevää.

Tallimme pienessä pihattolaumassa oli ennen Heksua kaksi tai useampi issikka, ja iso ruuna nimeltään Saumuri oli poikkeuksetta pomo. Kun Heksu tuli, se otti paikkansa johtajana samalla sekunnilla, ja se oli kaikille hevosille ihan okei. Heksun lopetuksen jälkeen Saumurista tuli taas pomo, ja aloin kiinnittää huomiota siihen, miten erilaisia johtajia Heksu ja Saumuri olivat. Heksu asteli laumaan rohkeasti ja itsevarmasti, vaikkei se tuntenut yhtäkään hevosta entuudestaan. Se luimisti muutaman kerran, ilmoitti olevansa pomo ja muut olivat tyytyväisiä siihen. Heksun ei tarvinnut näykkiä tai jahdata muita, sillä sen olemus kertoi, että se on turvallinen ja ystävällinen johtaja, jos muut hevoset osaavat käyttäytyä. Saumuri sen sijaan hallitsee laumaansa paljon isommin elein. Se häätää joskus muita hevosia pois heiniltä, luimistelee niille melko paljon ja sanoo isosti, että “minä olen pomo”. Ymmärsin täysin eron hevosten käyttäytymisessä, kun mietin Saumuria muissa tilanteissa; se on oikeasti aika ujo hevonen. Heksu taas oli niin varma itsestään, ettei sillä ollut minkäänlaista tarvetta paukutella henkseleitä ja säilyttää asemaansa näyttävästi komennellen, se saavutti toisten kunnioituksen paljon helpommin.

Kuvituksena muutama aikaisemmin julkaisematon Kiltsu, ihan vaan siksi koska ukko on söpö. ♥
Kuvituksena muutama aikaisemmin julkaisematon Kiltsu, ihan vaan siksi koska ukko on söpö. ♥

Tästä inspiroituneena aloin pohtia, että myös me ihmiset voimme olla hevosille Saumureita tai Heksuja. Voimme saada itsemme johtoasemaan tekemällä Saumurin tyylillä isosti ja kovaa ja pitämällä hevosta koko ajan hieman varpaillaan, mutta voimme olla myös Heksuja; voimme sanoa kerran tai pari vakuuttavasti miten homma toimii, ja säilyttää hevosen kunnioituksen ja siten johtoasemamme olemalla johdonmukaisia ja luotettavia. En sano, että Saumuri olisi huono laumanjohtaja, mutta Heksu oli parempi… Se oli sellainen hevosten Mufasa, se hallitsi tyynesti ja reilusti pientä laumaansa, joka kunnioitti sitä ja hörisi sille aina tervehdyksensä, koska koko lauma tykkäsi toisistaan kovasti.

Rohkealla ja avoimella hevosella on hyvä olla Saumurin laumassa. Se tietää, että osa pomon kukkoilusta on vain esitystä, ja se osaa antaa Saumurille tarpeeksi tilaa, mutta myös ottaa omaa tilaa tarvittaessa. Tällainen hevonen väistää kyllä Saumuria, mutta ei pakene sitä eikä varsinkaan pelkää sitä. Arempi hevonen voi tuntea olonsa vähän epävarmaksi tällaisen Saumurin laumassa. Se väistää aina johtajaa, vaikkei varsinaisesti syytä olisikaan ja pysyy mieluummin kaukana siitä, eikä pelottavan tilanteen tullen välttämättä tunne oloaan turvalliseksi, sillä johtajakin saa sen olon hieman epämukavaksi ja turvattomaksi. Arka hevonen on pohjimmiltaan ujon johtajan laumassa aina vähän huolissaan; mitä jos tulee niin hurja tilanne, ettei johtaja pystykään suojelemaan laumaa? Samalla tavalla pelottelemalla hankittu kunnioitus toimii ihmisen ja hevosen välillä. Jos ihmiseen pohjimmiltaan epäilevästi suhtautuva hevonen joutuu tilanteeseen, jossa sen pitää valita johtajaksi itseään kutsuva ihminen tai pakeneminen, se ei todennäköisesti mieti kahta kertaa, vaan häviää kengät kipinöiden paikalta.

Heksun laumassa arkakin hevonen saa olla rauhassa. Se tietää, ettei johtaja sano turhasta, ja että se on oikeasti tarpeeksi rohkea puolustaakseen laumaansa tai ainakin johdattaakseen sen pakoon. Eihän Heksukaan lauman ulkopuolella mikään rohkeuden perikuva ollut, päin vastoin, mutta tuttujen hevosten keskellä se oli rauhallinen ja itsevarma. Se piti lauman lähellään, se puolusti niitä muilta hevosilta ja lauman jokainen jäsen sai olla johtajan lähellä, kunhan kaikille oli selvää, että viimeiset heinänkorret olivat Heksun. Hevoset mahtuivat samalle heinäkasalle, koska siinä missä Heksu oli melkoinen ahmatti, se oli myös reilu pomo; muutkin saivat syödä niin kauan, kun ruokaa riitti kaikille. Heksun laumaa oli ihana seurailla, sillä kaikki hevoset olivat levollisia ja rentoja. Saumurikin oli hyvin erilainen Heksun kanssa kuin ollessaan itse pomo, sillä jonkun muun hallitessa tilannetta se sai huokaista rauhassa ja luottaa siihen, että joku turvaa ujon hevosen selustan. Mufasa-Heksun laumassa kunnioitus ei perustunut pelkoon/jatkuvaan jännitteeseen vaan luottamukseen siitä, että Heksu pitää laumastaan huolta, vaikka tilanne olisi pelottavakin.

Rento Nakki. ♥
Rento Nakki. ♥

Tähän tilanteeseen meidän ihmistenkin olisi hyvä pyrkiä työskennellessämme hevosten kanssa. Jos hevosesta tuntuu, että ihminen tietää mitä tekee ja myös kertoo vaatimuksensa määrätietoisesti, riittävän lempeästi ja selkeästi, sen on hyvä olla. Arkakin hevonen pääsee helpommin kuorestaan ulos, kun sen kanssa työskentelevä ihminen osaa kertoa, ettei hevosella ole mitään hätää, vaikka se luottaisikin ihmiseen. Ihminen on hevoselle aina aluksi saalistaja, ja vaatii paljon hevosen eleiden ja käyttäytymisen ymmärtämistä, ennen kuin pystyy oikeasti vakuuttamaan ujomman, epävarman hevosen siitä, ettei aio hyökätä hevosen kimppuun, vaan haluaa olla sen ystävä. Tässä kohdassa Heksu ja Saumuri eroavat mielestäni eniten toisistaan: Heksu oli laumalleen sekä ystävä että johtaja, kun taas Saumuri on enemmän pelkkä johtaja, vaikka sen tarhakaverit tietysti tykkäävätkin siitä ja ovat ihan mielellään sen seurassa.

Näiden johtajatyyppien lisäksi löytyy toki monia muitakin, myös meidän talliltamme, mutta koska näiden kahden ero oli niin valtava, halusin kirjoittaa niistä blogiin jotakin… Jos ei muuta, niin vähän hassuja heppapohdintoja yölukemiseksi, miksei aamukahvin kaveriksikin. Seuraava postaus voi hyvinkin olla kisapostaus, tai ainakin sellainen perinteisempi ratsastuspostaus kuvilla varustettuna, mikäli huomenna ei sada pieniä ukkoja ja akkoja ja saan uusia kuvia… Pidetään peukut pystyssä hyvälle kelille ja kuvaukselliselle ratsastusboogielle! 😀

♥: Kitty, ujo piimä Saumuri ja keltainen enkeliponi Heksu ♥

Comments 4

  • Ihana postaus! Tämä sai ajattelemaan, myös minun ja ponin suhdetta. Ja muutenkin sitä, miten paljon hevonen itseasiassa, luottaa/on luottamatta. Ihmiseen joka on itsevarma/epävarma.

  • Hauska oli lukea ja sai hymyn korviin pitkästä aikaa, palattua takaisin elävien kirjoihin 😀
    Todella mahtavaa, että olet pysynyt rakkaassa hommassasi ja olet edistynyt entisestään! Mutta missäs miu aasikortti luuraa?!? >:D (Välillä muistan tämän ja 313 numeron merkityksen)

Vastaa käyttäjälle Frodo&Sam Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.