Blogi on ollut koko joulukuun hiljainen osittain tarkoituksella ja osittain siksi, etten ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa mitään… Kirjoittamista olisi toki ollut, mutta ei mitään mukavaa. On ollut kipeitä hevosia, totaalista motivaation puutetta ja väsymistä arkeen ja ihmisiin, mutta joulu oli kaivattu nollaus tälle kaikelle ja nyt ajattelin ottaa itseäni taas niskasta kiinni kirjoittelun suhteen. Tänään aihe onkin aivan ihana, sillä meille tuli 22.12. toinen aasi!
Oscar, eli “Vigo” tai “Viksu” vaan, on n.125cm korkea ruunapoika, joka muutti Ossin ja parin issikan tarhakaveriksi perjantaina. Lauma toimii melko hyvin, Saumuri ja Svala vähän ihmettelevät vielä uutta pitkäkorvaa mutta antavat sen hengailla kanssaan ja Ossikin lämpenee, hitaasti mutta varmasti… Siitä on kuitenkin yli kymmenen vuotta, kun Ossi on nähnyt toisen aasin muualla kuin maneesin peilissä, joten ei ihme, jos se on aluksi hieman skeptinen moisen otuksen suhteen. Se tervehti kuitenkin Viksua heti hyvin suorasukaiseen ja aasimaiseen tapaan ja on siitä selvästi kiinnostunut, joten niistä tulee toivottavasti kavereita…
Viksulla on ratsastettu ja ajettu aiemmassa kodissaan, mutta olemme aloittaneet työnteon ihan perusjutuista maasta. Lauantaina juteltiin pyörössä peruutellen vähän siitä, saako ihmisen ohi jyrätä silloin kun siltä tuntuu, ja aattoaamuna Viksu toimi jo todella paljon paremmin ja kuunteli hienosti. Tänään käytiin reilu tunnin maastolenkki aasiporukassa, ja Viksu käveli tosi kiltisti ja ravasikin pari pätkää. Peuratkaan eivät pelottaneet, ja askel oli pitkä ja iloinen koko lenkin ajan. Pe-su Viksu käveli ensin tarhassa muutaman askeleen karkuun ennen kuin antoi ujosti kiinni, tänään se käveli suoraan luokseni kun menin hakemaan sitä ja huusi, kun kuuli minun puhuvan tallin ovella… Eikä tähän tarvittu kuin muutama päivä yhteisiä, yksinkertaisia puuhia, en ole edes ruokkinut itse aaseja tässä välissä eikä se siis pidä minua vielä kävelevänä ruoka-automaattina… On ne fiksuja otuksia! ♥
Koska muuta kerrottavaa uudesta pitkäkorvasta ei vielä ole, laitan loppuun jouluisia aasikuvia, joita otettiin eilen ja toissa päivänä. Lauantain kuvat ovat aika hämäriä ja lumisia, mutta aattona sää suosi ja saimme aurinkoisia kuvia, Ossi ei ollut ihan kuvausfiiliksissä mutta Viksu on maailman filmaattisin aasi. 😀 Ekat kuvat © Emmiina K., toiset Eepi N.
Joulun vietin taas perinteiseen tapaan hevosten ja oman perheen parissa, sain ihania lahjoja ystäviltä ja nyt minulla on paljon kivoja mukeja vietäväksi uuteen kotiin toivottavasti ensi vuonna, elämäni ensimmäinen oma joulutähti (ehkä maailman kaunein sisäkukka, jota en ole jostain syystä saanut ikinä aikaiseksi ostaa itse jouluna), superhyvät villasukat (testattu tänään, toimii!) ja kaikkea muuta kivaa… Kiitos näistä. ♥ Sain myös vaarilta aivan mahtavat puuvärit, ja loppuloma sujuukin ehkä piirrellen… Paras lahja oli kuitenkin Ossin Viksu, sillä mikä tahansa, mikä voi parantaa Ossin elämää, on maailman paras lahja myös minulle. ♥
♥: Kiti
Fiksu VIksu!!
Kiitos testikommentista, toivottavasti tää nyt toimii 😀 *sormet ja varpaat ristissä*
Voieiii miten suloinen Viksu on!!! Toivottavasti Ossi saisi tästä itselleen ystävän 🙂
Se on kyllä aivan ihana, toivotaan että ossikin oppii arvostamaan sitä ?