Piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta koska blogin katoaminen hetkeksi vaikeutti asiaa vähän, postaus tulee nyt vähän myöhässä. Tai ei kai tällä mitään aikataulua ollutkaan, ajankohtainen tämä on nytkin ja varmaan vielä myöhemminkin. Koska halusin postaukseen muidenkin näkökulmia kuin omiani, kysyin Facebookin Ratsastajat-ryhmässä ja omalla Face-seinällä tällaisen kysymyksen:
Mitä toivot/vaadit
a) hevosen hoitajalta omistajana?
b) hevosen omistajalta hoitajana?
Olen ollut “virallisesti” hevosenhoitaja vuodesta 2006 tai 2007 alkaen, silloin sain siis ensimmäisen “oikean” hoitohevoseni. Silloin hoitajan tehtävät olivat selvät: harjaa hevonen hoitopäivänäsi, pese sen vesiautomaatti/ruokakuppi/suojat/varusteet ja taluta hevosta alkeistunneilla (kun olet kuitenkin itse sen tasoinen, ettet ole ihan alkeiskurssilainen). En ajatellut silloin sellaisia asioita kuin “mitä minulta hoitajana vaaditaan/toivotaan”, vaan pointtina oli valita tallin kivoin heppa ja saada nimi sen hoitolistaan. Hevosen hoitaminen oli valtava kunniatehtävä, ja ehkä parasta ikinä oli päästä syöttelemään hoitoponia ulkosuitsilla tallin takapihalle tai harjata se ulkona. Ensimmäinen hoitoheppani oli iso toriruuna, joka oli häijy kuin mikä (=kipeä, sanoo järki yli kymmenen vuotta myöhemmin), mutta josta sain kuitenkin vuodeksi ihan mukavan kaverin ja jonka kanssa opettelin hoitajan tehtäviä ystäväni kanssa yhdessä.
Kun minusta tuli noin kymmenen vuotta myöhemmin kavioeläimen omistaja, minulla oli hieman eri mietteet hoitamisesta ja ehkä kaikesta muustakin hevosiin liittyvästä, mutta tärkeimmät kriteerit itselleni Ossin kohdalla olivat nämä: Ossi tykkää hoitajasta, hoitaja tykkää Ossista, voin luottaa hoitajaan ja hoitaja voi luottaa siihen, että häntä kunnioitetaan ja kuunnellaan. Kaikesta muusta voin joustaa, mutta nämä ovat oman aasini ja olisivat todennäköisesti hevosenkin kohdalla ne asiat, joista en ole valmis tinkimään. Palaan näihin omiin näkemyksiini kuitenkin myöhemmin, sillä ensin haluan kertoa kyselyni vastauksia.
Vastauksia tuli reilusti enemmän omistajilta kuin hoitajilta, ja oma arvaukseni tämän syyksi on se, että omistaja kokee olevansa sellaisessa asemassa jossa saa/voi/pitää vaatia/toivoa asioita hoitajalta, koska kyseessä on kuitenkin oma eläin, jota joku muu hoitaa. Tässä ei ole yhtään mitään pahaa, mutta toisaalta on vähän harmi, että vastausjakauman perusteella harvempi hoitaja vaatii/toivoo omistajalta asioita, tai ei ainakaan osaa tai halua sanoa ajatuksiaan asiasta ääneen. Omasta mielestäni hoitajalla on yhtä lailla oikeus asettaa vaatimuksia ja toiveita omistajalle kuin toisin päin, omistajan tehtävä on toki päättää, ovatko ne kohtuullisia ja haluaako hän ottaa kyseistä henkilöä hevosensa hoitajaksi. Vaikka moni toivoikin hoitajan ja hevosen välistä toimivaa suhdetta, omistajan ja hoitajan välit ovat vähintään yhtä tärkeässä asemassa.
Mitä omistaja toivoo/vaatii hoitajalta?
Omistajien vastauksista nousi eniten esille kolme asiaa: rehellisyys, luotettavuus ja rohkeus kysyä. Hoitajalta toivotaan rehellisiä mielipiteitä ja omien ajatusten tuomista esille, ja omistajat toivovat hoitajien olevan rehellisiä myös silloin, jos hevosen hoitaminen ei enää kiinnosta. Rehellisyys on tärkeää puolin ja toisin, ja monet omistajat haluavat olla rehellisiä hoitajalle ja odottavat hoitajilta samaa. Jos joku asia ei toimi tai toimitapa miellytä, siitä halutaan kuulla mieluummin hoitajalta itseltään kuin välikäsien kautta muualta.
Omistajan täytyy voida luottaa hoitajaan. Moni piti tärkeänä sitä, että varusteita ja toimintatapoja ei vaihdella ilman omistajan lupaa. Hoitaja tekee sovitut asiat tallilla, eikä omistajan tarvitse hoitopäivinä murehtia pärjääkö hevonen, mikäli hän ei ole itse menossa tallille. Tämän takia omistaja haluaa olla varma, että hoitaja tulee sovitusti paikalle ja ilmoittaa ajoissa, jos ei pääsekään hoitamaan hevosta hoitopäivänään. Jokaisella omistajalla on varmasti oma tapansa sen suhteen, saako hoitaja ottaa kavereita tallille mukaan, mutta moni omistaja toivoi, että tähän kysyttäisiin lupa etukäteen. Etenkin silloin luvan kysymistä pidetään tärkeänä, jos hoitajan tehtäviin kuuluu ratsastus, ja hoitaja haluaisi päästää kaverinsa kokeilemaan hevosta. Myös siitä, mitä hevosella saa selästä käsin tehdä ja mitä ei, on hyvä puhua aina omistajan kanssa. Jos hevosella ei saa esimerkiksi hypätä, siihen on yleensä olemassa jokin syy. Tiedän pari tapausta, joissa hoitaja teki hevosella ratsain jotain luvatonta, ja hoitaminen loppui välittömästi kun omistaja kuuli asiasta. Tällaisen tyypin on vaikea ansaita luottamusta hevosenhoitajana takaisin, oli kyseessä mikä hevonen vaan, ja tämän vuoksi luottamus on ehdottomasti avainasemassa hoitajan ja omistajan välisissä asioissa.
Kysyvä ei tieltä eksy, sanoo vanha sanonta. Näin voisi sanoa myös hevosenhoitajista. Todella moni omistaja toivoi, että hoitajalla olisi rohkeutta ja järkeä kysyä, jos joku asia ihmetyttää tai on epäselvä. Kysymällä oppii, jos omistajalla on halua opettaa ja hoitaja haluaa oppia. Kysymällä selviää myös tapa tehdä asioita juuri sen kyseisen hevosen kanssa, eikä turhia riitoja, ongelmia tai jopa vaaratilanteita synny sen vuoksi, ettei hoitaja kysynyt, miten hevosen kanssa pitää eri tilanteissa toimia. Monilla hoitajilla, joiden tehtäviin kuuluu myös ratsastus, on esimerkiksi maastoilua tai hyppäämistä koskevia ohjeita/sääntöjä. Omistajalla on oikeus päättää hevosensa asioista ja kertoa, mitä sen kanssa saa selästä käsin tehdä, mutta useampi omistaja oli sitä mieltä, että näitä päätöksiä saa kyseenalaistaa kysymällä suoraan syytä ja vaikka lupaa mennä esimerkiksi maastoon, vaikka se olisi joskus aikaisemmin kielletty. Tässä asiassa on myös paljon luottamusta mukana, sillä omistajan pitää voida luottaa siihen, että hoitaja toimii hänen ohjeensa mukaan, antoi hän luvan maastoilla tai ei.
Omistajalla on omasta hevosestaan valtava vastuu, ja heille on erittäin tärkeää, että hevosten haavereista/poikkeavuuksista ilmoitetaan heti. Omistajan ollessa tavoittamattomissa hoitajilta toivotaan sen verran aloitekykyä, ettei jäädä seisomaan tumput suorana, vaan soitetaan esimerkiksi eläinlääkäri tai annetaan ensiapua, mikäli kyseessä on vaiva, jonka hoitamiseen hoitajalla on oikeasti riittävästi osaamista. Tämä kuuluu myös hyviin hevosmiestaitoihin, joita moni omistaja vaatii hoitajalta. Hoitajan on osattava hoitaa ohjeiden mukaan ruokinta, jälkien siivous, varustehuolto, karsinan siivous, hevosenhoito, mahdollinen lääkintä, liikunnan jälkeiset kylmäykset ja muut asiat, jotka hänen tehtäviinsä on sovittu kuuluvaksi. Monien hoitajien tehtäviin ei kuulu ratsastus, eivätkä omistajat halua, että ratsastusmahdollisuutta siitä huolimatta pyydetään jatkuvasti. Joskus se voi olla palkinto hyvästä työstä, joskus se ei vain yksinkertaisesti kuulu hoitajan tehtäviin.
Vastauksissa tuli esille muutama noita edellisiä sivuava asia, jotka haluan nostaa erikseen esille. Moni hoitaja saa hoitaa hoitohevosta kuin omaansa, mutta yhdessä vastauksessa oli tähän hyvä tarkennus. Hevosta kohdellaan kuin se olisi omistajan eikä hoitajan oma, mutta sitä saa rakastaa kuin omaa. Hevosen tavallisiin hoitotoimenpiteisiin tuo ajattelutapa ei juurikaan vaikuta, mutta toisen hevosta hoitaessa on silti hyvä muistaa, että hevonen tosiaan on jonkun muun omistuksessa, vaikka se olisikin aivan yhtä rakas kuin oma hevonen. Päävastuu hevosesta on aina omistajalla, vaikka hoitaja onkin omista toimistaan vastuussa hoitaessaan hevosta. Tämän vuoksi hoitajan olisi kunnioitettava myös omistajan päätöksiä hevosen hoidon ja liikutuksen suhteen, sillä omistajalla on täysi oikeus päättää, miten hänen hevostaan hoidetaan.
Yksi hevosenomistaja kirjoitti, että hän haluaa hevosensa olemuksen pysyvän samana, eikä hoitaja saa huonontaa hevosen henkistä hyvinvointia. Hevosen henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa vahvasti myös hoitajan, hevosen ja omistajan välinen henkilökemia, sillä jos homma ei jonkun kohdalla toimi, se vaikuttaa varmasti koko hoitosuhteeseen ja näkyy jossain vaiheessa jonkun käytöksessäkin. Ennen kaikkea hoitamisen tulisi olla kivaa sekä hevoselle että hoitajalle, eikä omistajaakaan sovi unohtaa.
Mitä hoitaja toivoo/vaatii omistajalta?
Myös hoitajat vaativat omistajilta ennen kaikkea rehellisyyttä ja luottamusta, ja hoitajilla korostui omistajia enemmän toimivat henkilökemiat. Hoitaminen on mukavaa, jos hoitaja voi kysyä asioita omistajalta helposti, omistajalla on riittävästi ystävällisyyttä ja kärsivällisyyttä vastata kysymyksiin ja ohjeistaa hoitajaa ja myös huumorintajua tilanteen sitä vaatiessa. Hyvät henkilökemiat edesauttavat hyvän luottamuksen syntymistä, ja hoitosuhteen jokaisella osapuolella on mukavampaa, jos kaikki ovat hyvissä puheväleissä keskenään (myös se hevonen, varsinkin se hevonen).
Hoitajat haluavat, että myös omistaja hoitaa hevosensa hyvin. Omistajan tulisi olla oikeasti kiinnostunut hevosensa terveydestä ja sen hoitamisesta, ja hevosen on saatava tilanteen vaatimaa hoitoa, mikäli se on loukkaantunut/sairas. Omistaja saisi kohdella hoitajan lisäksi myös hevosta reilusti ja ottaa huomioon muiden hevosen kanssa työskentelevien mielipiteet, vaikka tekeekin päätökset viime kädessä itse. Hoitajat arvostavat sellaista omistajaa, joka huolehtii hevoselleen ehjät ja sopivat varusteet, riittävän ja hevoselle suunnitellun ruokinnan ja ajallaan olevat kengitykset/raspaukset. Hevosen hoitaminen on hoitajillekin mukavampaa, kun he tietävät myös omistajan välittävän hevosestaan ja panostavan sen hyvinvointiin.
Hoitajat toivovat saavansa omistajalta kiitosta tekemästään työstä. Muutama toivoi “korvausta” hoitamisesta, esimerkiksi ratsastusta silloin tällöin, mutta monille riittää se, että omistaja kertoo joskus arvostavansa heidän panostustaan hevosen hyvinvointiin. Hyvä hoitaja auttaa omistajaa jakamaan vastuun hevosen hoitamisesta jonkun kanssa, ja tästäkin hoitajat haluaisivat kuulla silloin tällöin kiitosta. Kiittämätön omistaja ei juurikaan kannusta hoitamaan hevosta paremmin ja huolellisemmin, vaikka kyseessä olisi kuinka tunnollinen hoitaja, ja huonosti käyttäytyvä omistaja saattaa menettää tällaisen hoitajan jossain vaiheessa.
Omistajan vastuulla on antaa hoitajalle selkeät ohjeet kaikesta, mitä hoitajan tulisi hänen mielestään tietää ja miten hevosen kanssa pitäisi toimia. Hoitaminen ei ole kenellekään mukavaa, jos koko ajan joutuu arvuuttelemaan, saako hevonen ruokansa vihreästä vai punaisesta ämpäristä, laitetaanko sille kylmäsavea vai lämpölinimenttiä ja saako sen hoitaa pesuboksissa karsinan sijasta (lista on loputon, keksikää itse lisää). Ohjeiden ei tarvitse olla välttämättä missään ylhäällä, mutta omistajan on oltava valmis toistamaan ne jossain vaiheessa, jos jossain asiassa tulee epäselvyyksiä. Hoitajalla on oltava mahdollisuus kysyä apua ollessaan epätietoinen jostain, ja omistajalta toivotaan syyttelyn sijaan sitä, että hänellä olisi kärsivällisyyttä opettaa hoitajalle, miten asiat tulisi tehdä. Omistajan tulisi myös pystyä ymmärtämään, että vaikka hoitaja yrittäisi parhaansa ja tekisi hommansa hyvin, virheitä voi silti sattua ja niistä voi oppia, mikäli omistaja reagoi niihin asiallisesti.
Joku kirjoitti vastaukseensa pitävänsä tärkeänä sitä, että hoitaja pääsee osallistumaan hevosen elämään. Hoitaminen ei aina ole vain sitä, että harjataan heppa hoitopäivänä, vaan siihen voi sisältyä myös kisareissuja, klinikkakäyntejä ja muita tallihommia, jotka eivät välttämättä edes liity kyseiseen hevoseen. Näihin osallistuminen on monelle vapaaehtoista, mutta ne hoitajat, jotka lähtevät tuollaisiin juttuihin mukaan avoimin mielin, oppivat monipuolisesti hevosenhoitoon liittyviä asioita ja pääsevät tutustumaan maailmaan oman tallin ulkopuolellekin. Hyvään hoitajaan panostavan omistajan kannattaakin ottaa hoitajaa mukaan tällaisille “opintoreissuille”, jotta hoitajan tiedot ja taidot karttuvat ja hän pystyy hoitamaan hoitohevosensa entistä paremmin.
Tämä oli sen verran hyvin sanottu, että kirjoitan sen melkein sanasta sanaan tänne: hoitajalla ja omistajalla olisi hyvä olla samanlainen tyyli kohdata, kohdella ja hoitaa hevosia. Jokaisella hevosihmisellä on varmasti vähän omanlainen tapansa toimia, mutta jos arvot ja asenteet hevosten suhteen eivät kohtaa pätkääkään, homma ei voi toimia kovin hyvin. Jos toinen haluaa esimerkiksi tehdä asiat “kovalla kädellä” pakottaen (anteeksi ääriesimerkki) ja toinen rauhallisesti kannustaen ja palkiten, ei kenellekään hoitosuhteen osapuolella ole mukava olla. Hoitajan ja omistajan sopuisa yhteisymmärrys hevosen kanssa elämisestä ja olemisesta auttaa pääsemään aika pitkälle, eikä kumpikaan koe toimivansa itselleen huonolla tavalla.
Minkälainen hoitaja/omistaja sinä olet, mitä sinä haluat/vaadit?
Siihen saa jokainen innokas vastata kommenttikenttään, minä vastaan tähän ja vastaukseni on hoitajan näkökulmasta, koska omistan vain yhden kaviokkaan mutta hoidan/olen hoitanut ainakin paria kymmentä hevosta vuosien aikana. Paljon löytyy samoja asioita, joita kyselyyni vastanneillakin oli, enkä halua kirjoittaa tähän kaikkia samoja asioita uudestaan. Tällainen olen kuitenkin mielestäni hoitajana, jos jonkun hoitohevoseni omistajalla on lisättävää/korjattavaa, saa kommentoida ja olla eri mieltä.
– Ilmoitan, jos en pääse sovittuina päivinä hoitamaan.
– En ole kovin ahkera putsaamaan varusteita, mutta silloin kun saan aikaiseksi, teen sen huolellisesti.
– Vietän hevosen kanssa paljon aikaa, eikä ratsastus ole koskaan pääasia, jos se kuuluu hoitotehtäviini. Joskus jos on paljon aikaa, saatan harjailla ja letitellä hevosta helposti tunnin.
– En kykene kellontarkkaan hoitoaikatauluun. Siksi en olisi ehkä hyvä hoitaja esimerkiksi kilpahevoselle, jonka kanssa pitäisi olla ajoissa valmennuksissa ja kisoissa.
– Jos hoitohevosella saa ratsastaa, noudatan ehdottomasti omistajan ohjeita ja kieltoja sen suhteen, mitä ratsain saa tehdä. Kysyn myös luvan, jos haluan tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa.
– Kysyn luvan myös kuvien julkaisuun. Se ei olisi oikeasti välttämätöntä, mutta on ihan kohteliasta kysyä, saako toisen hevosesta julkaista kuvia. Sama pätee blogiin, enkä kirjoita tänne hevosista, joista kirjoittamiseen minulla ei ole lupaa.
– Kaverini eivät koskaan, missään tilanteessa ratsasta hoitohevosellani ilman omistajan lupaa. En ole tainnut kysyäkään sitä kuin kerran, vaikka laskettaisiin kaikki hoitamani hepat, sillä jos hevonen on minun hoidettavakseni annettu, tulee jotenkin sellainen olo, ettei omistaja haluakaan sinne vierasta ihmistä selkään.
– Olen sellainen ikävä hoitaja, joka on usein järjestämässä hevosta klinikalle tai pyytämässä päivystävää paikalle. Minulta ei jää moni haaveri tai muu vaiva huomaamatta, ja jos olen sitä mieltä, että hevonen tarvitsee muuta hoitoa kuin mitä pystyn itse/omistaja pystyy järjestämään, vaadin että se saisi sitä. Olen muutaman kerran jopa ohittanut omistajan tällaisessa tilanteessa ja hoitanut asian niin, että hevoset ovat saaneet hoitoa, ja joku voi ottaa siitä itseensä… Olen kuitenkin kaikkien hoitovuosieni aikana puhunut sen verran monta hevosta eläinlääkärin hoitoon, että jos vain yksi on ollut väärä hälytys ja yhden hengen ihan oikeasti pelastin, en tunne huonoa omatuntoa ollessani “hysteerinen” hoitohevosten terveydestä. Jos omistaja ei kestä tätä, minulle voi antaa potkut ja hankkia itselleen lemmikkikiven. (Just kidding. Ainakin melkein.)
– Pitkäaikaisesta hoitohevosesta tulee minulle lähes poikkeuksetta hyvin tärkeä. Olen siis myös sellainen hoitaja, joka rakastaa hevosta yli kaiken, tekee kaikkensa sen puolesta (ja jos kemiat kohtaavat tarpeeksi, myös omistajan puolesta, koska parhaimmillaan olen saanut hoitohevosen omistajasta hyvän ystävän) ja jos jostain syystä menetän hevosen tai joudun lopettamaan hoitamisen, olen luultavasti aika murtunut pitkän aikaa.
– Olen lojaali hevoselle. Jos minulla on omistajan kanssa erilainen näkemys hevosten hoidosta, saatan asettua hevosen puolelle ja vaikuttaa hyvinkin hankalalta tyypiltä. Ajattelen kuitenkin vain hevosen parasta, ja mikäli omistaja on asioissa samoilla linjoilla ja kommunikaatio toimii, tämä ei luultavasti ole mikään ongelma.
– Olen kokeilunhaluinen hevosihminen, ja arvostan hoitajana tosi paljon sitä, jos saan touhuta hevosen kanssa jotain maasta käsin. Ei tarvitse olla mitään erikoista puuhaa, mutta hevosesta tulee minulle varmasti paljon tärkeämpi ja hoitaminen on paljon motivoivampaa, jos pääsen tutustumaan hevoseen muutenkin kuin harjatessa.
– Olen ikuinen ponityttö. Monet pitävät minua hulluna, kun jään pitkän työpäivän jälkeen vielä tallille hoitamaan poneja, mutta sitä minä rakastan ja se pitää minut ihan oikeasti elossa.
– En ole itse lopettanut yhdenkään hevosen hoitamista siksi, että olisin halunnut itse luopua hevosesta. Hevosia on myyty ja lopetettu, yhtä aloin syystä x pelätä ja muutaman hoitaminen on loppunut omistajan vuoksi. Jos löydän hevosen, josta pidän oikeasti ja tulemme omistajan kanssa hyvin toimeen, hoidan hevosta loppuun asti, loppui se sitten hevosen myymiseen tai kuolemaan. Pitkäaikaisin hoitosuhteeni kesti yli kahdeksan vuotta, sen jälkeen pisin juttu oli tietysti Ossi, jota hoidin seitsemän vuotta kunnes ostin sen omakseni, ja tuossa se pysyy elämänsä loppuun asti, oli tilanne mikä hyvänsä.
Vaatimuksiin en halua oikeastaan lisätä juuri mitään, sillä kyselyssä tuli paljon asioita, joista olen ehdottomasti samaa mieltä. Haluaisin kuitenkin lisätä sellaisen asian, jota kukaan ei maininnut, vaikka se meneekin ehkä rehellisyyden piikkiin: haluan, että minulle hoitajana ilmoitetaan, jos hevoselle tulee toinen hoitaja tai jos hoitosuhde päättyy, sillä tällainenkin tilanne on tullut eteen muutaman kerran, kun kuulen vasta itse kysymällä, että hoitaminen loppuu. Kerran kuulin asiasta vasta silloin, kun minulle kerrottiin hevosen menneen monttuun vasta seuraavana päivänä siitä, kun olin viimeksi hoitanut sen. Ei minkäänlaista heads uppia, kyseessä oli ensimmäinen “elämäni hevonen” ja oli todella musertavaa kuulla sen kuolemasta näin. Toisesta hoitajasta omistajalla ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa, hevonen on hänen ja hän saa käytännössä toimia miten haluaa. On kuitenkin reilua, että hoitajat tietävät toisistaan, sillä hevosen kannalta on hyvä, että kaikki sitä hoitavat tuntevat toisensa ja voivat jakaa keskenään hevoseen liittyviä asioita.
Vaadin myös, että minut otetaan tosissaan ja että minuun suhtaudutaan aikuisena ja jo ihan osaavana hevosihmisenä. Aloitin hevostenhoitajana ollessani teini-ikäinen, ja jos jatkaa hevosten hoitamista pitkään niin että on aloittaessaan lapsi ja varttuu matkalla aikuiseksi, saattaa omistajilta unohtua, että hoitajan kokemus karttuu monesti siinä matkan varrella. Olen kohdannut lukuisia tilanteita, kun hoitohevosen omistaja on viitannut kintaalla huomioilleni esimerkiksi hevosen terveydestä, ruokinnasta tai varusteista, ja silloin olen tuntenut itseni mitättömäksi ponitytöksi, vaikka olen ollut tällaisissa tilanteissa myös aikuisiällä. En halua, että minua pidetään asiantuntijana yhtään missään heppajutussa, koska sitä en vielä ainakaan pitkään aikaan ole, mutta toivoisin kuitenkin sen verran kunnioitusta, että sanani otetaan tosissaan ja minua kuunnellaan, ja harkitaan ainakin joskus sitä vaihtoehtoa, että tuo aikuinen ponityttö voikin olla jossain asiassa oikeassa.
Tämä tekstin loppuosa ei ole osoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, ja koska olen hoitanut varmaan ainakin viidentoista eri ihmisen hevosia, voin ehkä kirjoittaa jo vähän yleistäen näistä hoitajahommista… Tällä hetkellä hoidan suurin piirtein kolmea hevosta enempi vähempi vakituisesti, ja olen kiitollinen siitä, että näiden omistajat antavat minun olla sekä iloinen ponityttö että onnellinen hevosnainen. Saan touhuta heppojen kanssa vähän mitä haluan (maalaisjärkeä käyttäen tietysti), minuun luotetaan ja minua kuunnellaan, emme ole aina kaikesta samaa mieltä, mutta minusta tuntuu silti, että saan osallistua hevosten elämään ja vaikuttaa niiden asioihin sen verran kuin hoitajan kannalta on “sopivaa”. Jokaisella näistä kolmesta hepasta saan ratsastaakin, mutta yhtä hyvin voin vain istuskella niiden kanssa tarhassakin viettämässä aikaa tai harjailla niitä tuntikausia, kunnes kimon karva kiiltää, musta turkki on rapsutettu ja hierottu läpikotaisin tai ruunikon tulitukka on selvä ja sileä. Näistä kolmesta tämä kimo on ehdottomasti sellainen “elämäni hevonen”, ja siitä en kyllä luovu mistään hinnasta. ♥
Jos jaksoit lukea, niin kerro ihmeessä kommentteihin, minkälainen hoitaja/omistaja olet itse! 🙂 En ole ehkä ikinä kirjoittanut näin pitkää tekstiä näin huolellisesti, joten jos oikeasti pääsit koko tekstin alusta loppuun, saa ehdottomasti jättää risuja ja ruusuja.
♥: Kitty