No niin, kuten viime postauksen alussa kirjoitin, me ollaan nyt Ossin kanssa muutettu uudelle tallille. Mukaan lähti onneksi iso lauma tuttuja hevosia ja tärkeitä ihmisiä, joten Ossinkaan muutto ei ollut yhtä suuri kulttuurishokki kuin edellinen muutto puolisentoista vuotta sitten. Se sai muuttaa tutussa laumassa, ja ainoa ihan uusi asia oli ruokinta-automaatti, joka onkin muuten maailman siistein juttu. Ossi on pysynyt tosi hyvässä lihavuuskunnossa uudella tallilla, ja Viksu-aasikin on saatu vihdoinkin laihtumaan, kun ruokailu on kuusi kertaa päivässä ja määrä on jokaisen tarhassa olijan ruokailutahtiin sopiva. Kolmantena porukassa on Saumuri-issikka, joka on sellainen epävirallinen pomo… Ei se oikeasti haluaisi olla johtaja, mutta eivät halua aasitkaan, joten vastuutehtävät jäävät lauman ainoalle hevoselle. Ossin porukan tarha on metsäpohjainen, löytyy kantoa, kiviä, juuria… Aivan superhyvä pohja siis, sillä jos tuolla pohjalla liikkuessa ei lihaksisto ja tasapaino pysy kunnossa niin ei sitten missään. Etenkin Viksu on alkanut liikkua tosi paljon paremmin, se ottaa pidempiä askelia ja on selvästi kehittynyt tasapainonkin osalta paljon.
Kaikki omat hepat ovat tallilla metsäpohjaisissa tarhoissa. Muiden “metsä” on lähinnä tuota epätasaista pohjaa ja muutamia puita, Faron laumalla on ihan oikea pikkumetsä tarhassaan. En muista, milloin olisin nähnyt Faron parhaan kaverin Mönkan noin onnellisena… Se on löytänyt itselleen majan omasta metsästään ja eräjormailee pitkin pusikkoa aivan innoissaan, sillä ei varmasti ihan heti lopu tekeminen kesken. Kaverukset saivat seurakseen suuren puoliverisen, oman elämänsä Hessu Hopon, josta saatatte joskus kuulla täälläkin mikäli se on omistajalle ok, siitä olisi nimittäin tulossa näillä näkymin heppakaverini kouluhommissa… Vaikka tämä asia epäilytti aluksi kun ruunaa viime talvena kokeilin, odotan jo aika innoissani, että pääsen tyyppiä testaamaan pitkästä aikaa. 🙂
Koska tallilla oli ennen meitä vain ulkoseinät eivätkä nekään alun perin tallia varten, meillä on luonnollisesti vielä tosi paljon työtä, että saamme kaiken valmiiksi. Kaikilla hevosilla on kuitenkin hyvät tarhat, varusteille paikkansa ja kaikki sen verran kunnossa, että meillä on kaikilla tallilla hyvä olla, ja se onkin pääasia. Hevoset eivät välitä, onko seiniä maalattu tai onko tallin seinällä loimiteline paikallaan vai ei, niille riittää asiallinen asuinpaikka (tässä tapauksessa jokaisella pihatto, kukaan ei tule asumaan sisällä), sopiva lauma ja se, että heinät ja vedet ovat nenän alla tarvittaessa. Eilen meille valmistui kauan odotettu maneesi, josta tulikin muutaman mutkan kautta mineesi (mini-maneesi), mikä on oikeasti aika siisti juttu. Itse en ole siellä vielä ratsastanut, mutta Ossi pääsi tänään talutusratsuksi mineesissä, ja oli kyllä aika luksusta olla sateella katon alla… En ole koskaan ollut mikään maneesi-ihminen, ja luulen, että päädyn mineesiin treenaamaan vain nuorten-/treeniheppojen kanssa tai silloin, jos sataa aivan kaatamalla… Pieni sade ei pelota, ja varsinkin kun meillä on myös uusi, oma kenttä, minulla ei todellakaan ole mikään kiire treenaamaan sisälle.
Olemme fiilistelleet Faron kanssa uutta kenttää nyt kaksi päivää, ja olen ihan in lööv. Tilaa on sopivasti ja tulee olemaan vielä enemmän, kun kentän pohja on täysin valmis. Kentältä on melko esteetön näkymä kaikkialle, ympärillä on muutamia puita ja vieressä vain parin hevosen tarhat… Siitä saa varmasti hienoja kuvia, kunhan kaikki on valmista. 😉 Pohjaksi tulee kivituhkaa, ja kunhan saadaan kenttään aidat, meillä on aivan superihana kenttä! Maastoissakaan ei ole valittamista, ja viimeistään silloin kun löysin vahingossa niin pitkän passi-/laukkasuoran, ettei sitä jaksa edes ratsastaa päästä päähän reippaassa askellajissa, olin aivan myyty uudelle tallille. Olemme törmänneet jo kahteen hirveen ratsain ja peuroja tipahtelee milloin mistäkin pusikosta, mutta issikkaharrastajalle nuo otukset eivät ole ongelma… Ainakin meidän omat ponit ovat niin fiksuja, ettei parista sarvipäästä ole pätkääkään haittaa, lähinnä iloa vaan. Yhdellä vierailevalla tähdellä tuli tosin koti-ikävä hirven edessä ja hypättiin vahingossa melkoinen maasto-okseri, mutta ei siitä sen enempää… Olipa muuten ensimmäinen sen kokoinen este varmaan viiteen vuoteen, ja toinen maasto-okserini ikinä. 😀
Mitäpä kuuluu hevosrintamalle? Kuten tuolla alkupuolella kirjoitin, alan näillä näkymin treenailla ainakin sileähommia tuon hassun Hessu Hopon kanssa (joka on oikeasti aika hieno heppa eikä mikään Hessu Hopo, ja siltä löytyy osaamista sekä sileällä että esteillä), jonka lisäksi ratsastan Faroa niin paljon kuin ehdin ja jaksan. Faro onkin se ykkösratsu, johon haluan nyt panostaa ihan täysillä, sillä nyt kun meillä on vihdoinkin toimiva töltti ja treenimotivaatiota, en keksi enää yhtäkään hyvää syytä olla kisaamatta sillä. Lisäksi ratsastelen milloin mitäkin heppoja mitä meillä sattuu olemaan, joko työn puolesta tai muuten vaan… Pääfocus on silti Farossa, sillä minulla ei ole Nellan jälkeen ollut minkään hevosen kanssa minkäänlaista motivaatiota treenata oikeasti tavoitteellisesti kohti kisoja. Kilate jäi kokonaan pois kuvioista täysin hevosesta riippumattomista syistä, ja Arskaa käyn katsomassa sitten kun löydän jostain sellaisen suomipojan mentävän välin… Kiirettä pitää, mutta onneksi hevosjutut ovat nyt järjestyksessä ja tällä hetkellä vain yhdellä tallilla, ja sellaisella tallilla jossa on todella hyvä olla.
Ratsastus ja heppojen kanssa työskentely on ollut muuton jälkeen todella vaikeaa, koska olen ollut ihan superväsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Koska olen erittäin vahvasti tunteella elävä tyyppi, tämä väsymys on heijastunut suoraan hevosiin joiden kanssa työskentelen, ja oma tekemiseni on ollut jotain ihan muuta, mihin oikeasti pystyn ja mitä haluan tehdä. Pari päivää sitten sain vihdoin napattua itseäni hevoshommien suhteen niskasta kiinni, ja muukin elämä (vaikka sitä vähänlaisesti onkin) on työn alla, joten ehkä tämä tästä… Ennen viime viikkoa meillä oli Faron kanssa kaikki nappulat ihan hukassa ja pikkukimo vain juoksi alta pois pää pystyssä, kunnes yhtäkkiä tajusin, että miksi hitossa annan sen juosta. Otin pidätteen ja ratsastin sen oikeasti pohkeen ja ohjan väliin, ja homma alkoi toimia ihan ongelmitta… Faro oli selvästi odottanut, että teen jotakin enkä vaan valita (tätä on odottanut myös pomoni/opettajani, kiitos kärsivällisyydestä sekä sinulle että Farolle, nyt yritän oikeasti skarpata! :D). Olen kiinnittänyt myös ihan hulluna huomiota siihen, ettei oikea jalkani seilaa pitkin hevosen kylkeä vaan toimii yhtä paljon kuin vasen, ja se on toivottavasti tuottanut vähän tulosta… Ainakin pohkeita on ollut paljon helpompi käyttää.
Eilen tein ensin Faron kanssa väistöjä maasta ennen kuin nousin selkään, ja hitto se suuttui aluksi. Se on parhaimmillaan/pahimmillaan ruutitynnyri, joka joko räjähtää tai jää savuamaan, tässä tapauksessa räjähdys on erittäin hyvä asia. Kun pyysin aluksi väistöjä, Fartsulla nousi oikeasti savua korvista ja se oli sitä mieltä, että ämmä on hyvä ja väistää keskenään. Onnistuin pitämään oman pääni kasassa ja mielen tyynenä, odotin että Faro löytää ratkaisun ja astuu etujaloilla eteen… Ja palkitsin heti, kun se malttoi tarjota oikeaa asiaa. Savuaminen väheni nopeasti ja muuttui sopivan lämpöiseksi räjähdykseksi, joka näkyi hyvänä takajalkojen työskentelynä ja pidempänä ylälinjana. Nousin selkään, ja Faro oli jo käynnissä tosi hyvä. Sain sen ensimmäistä kertaa ehkä ikinä rehellisesti ulko-ohjalle niin, että se pysyi siinä myös siirtymisissä, ja kun aloimme töltätä, se haki oikeasti pehmeämmälle niskalle eikä vaan marssinut menemään alakaula paksuna. Se oli tosi hyvin pohkeiden välissä ja kuulolla, välillä hieman räjähtävä mutta osasi kuitenkin tarvittaessa rentoutua heti kun oli sen aika. Töltissä tuli superhyviä pätkiä, ehkä meidän parasta tölttiä ikinä, ja töltti säilyi, vaikka tehtiin ties mitä kiemuraa ja väistöä. Töltin jälkeen laukattiin molempiin suuntiin, ja ravia otin lopussa vain kierroksen/suunta, siirtymisissä tuntuma säilyi ja Faro jäi ravissakin kuulolle eikä kipittänyt alta pois… Siistiähän tässä on se, että Faro osaa aivan taatusti ja tekee kaiken, mitä kuski osaa pyytää, ja vasta nyt se tarjosi näitä asioita minulle… Toisin sanoen taidan olla ihan kehityskelpoinen puskaratsastaja, hurjan paljon on matkaa edessä vielä mutta koko ajan mennään eteenpäin!
Eilen oli tölttipainotteinen päivä, ja tänään halusin työstää enemmän ravia. Faro oli alusta asti tosi paljon paremmin kuulolla, ja vaikka se muutaman kerran olikin taas vähän räjähtävä ja ihan tosi pukittikin vähän kun kehtasin pyytää siirtämään takapuolta vähän vasemmalle (hän on kovin dramaattinen toisinaan.. :D), se relasi tosi nätisti ja ravasi hyvin, ja hitaasti! Meillä (=minulla) on ollut ravissa usein ongelmana kiihtynyt kipikipiravi, mutta tällä kertaa uskalsin ottaa liikkeen haltuun ja sain ravin sellaiseksi, että pystyimme oikeasti tekemään töitä eikä vaan juoksemaan. Tein ensin hommia ravissa, sitten vähän käynti-ravi -siirtymisiä ja lopuksi nostin laukan molempiin suuntiin. Sen verran lämmennyt Faro oli, että ensin ei meinannut hallittu nosto onnistua, mutta parin yrityksen jälkeen ja paremmin valmistellen nousi tosi asiallinen ja tasapainoinen laukka. Etenkin oikea suunta oli superhyvä, mikä oli tosi omituista, koska oikea on ollut meille molemmille aikaisemmin tosi paljon vaikeampi… En keksi muuta selitystä kuin sen, että Faro suoristui eilen ja tänään niin paljon, että oikea laukka oli sillekin helpompaa kuin aikaisemmin. En kallistunut itse satulassa oikealle vaan pysyin suorassa ja tarpeeksi takana, ja laukkaaminen oli sujuvaa ja mukavaa. Pystyin työstämään laukkaa niin että Faro oli rehellisesti tuntumalla ja pohkeen edessä, enkä ole ikinä laukannut sillä sellaista laukkaa kuin tänään. Huomisen Faro saa maastoilla ja alkuviikollakin teemme ehkä jotain maasta/ohjasajaen, se oli niin hieno nämä kaksi päivää että on pari kevyempää päivää ansainnut. ♥
Huomenna ratsastan todella pitkästä aikaa eestinponilla. Kyseinen poni on vieraillut blogissakin joskus, ja tällä kertaa olisi tarkoitus kuvata koulua varten videota, jolla pääsen remppalinjalle sisään… Katsotaan miten käy, toivottavasti näiden kahden päivän Faro-oivalluksista on hyötyä tämänkin ruunan kanssa. Ratsastan huomenna myös toisen ihanan ruunan, yritän saada edes toisesta blogiin jotain materiaalia myöhemmin. 🙂 Uudesta tallistakin tulee varmaan kuvia, kunhan saadaan paikat kuntoon.
♥: Kitty